Paijausta parisuhteeseen

Parisuhdetutkimus on osoittanut, että aktiivisesti parisuhdettaan hoitavat henkilöt kokevat parisuhteensa hyväksi. Tämä viittaa siihen, että parisuhteen hoitamista voidaan käyttää sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn ja korjaamiseen että parisuhteen vahvuuksien ylläpitämiseen ja vahvistamiseen. Niissä suhteissa, joita hoidetaan aktiivisesti, koetaan paljon myönteisiä ja vähämmän kielteisiä puolia, joten voidaan sanoa, että parisuhteet kaipaavat paijaamista.

Mitä paremmin vanhemmat voivat sen paremmin lapsetkin voivat, joten vanhempien parisuhteella on paljon merkitystä myös lasten arkeen. Erityislasten vanhempien parisuhteissa, parisuhde saattaa jäädä unohduksiin kaiken muun hoitamisen ja suorittamisen alle. Erilaisilla menetelmillä, vaikka pienilläkin voidaan kuitenkin hetkittäin hoitaa tai ainakin herätellä muistamaan parisuhteen olemassaolosta.

Parisuhteen palikat -menetelmä on alun perin Kirkkohallituksen kehittämä tapa muistuttaa millaisista asioista parisuhde koostuu ja miten aiheista voisi puolisonsa kanssa keskustella. Tätä menetelmää on käytetty erityislapsiperheiden vanhempien ryhmämuotoisissa tapaamisissa. Erityisesti merkityksellisenä on näissä ryhmissä näyttäytynyt puolison hyvien puolien sanoittaminen ja omien kuuleminen. Näitä pieniä pilkahduksia toivotaan tämänkin Parisuhteen palikoita esikuvanaan käyttävän verkkototeutuksen tuovan käyttäjilleen.

Suomalaisen parisuhdetutkijan Kaarina Määtän mukaan yhtenä parisuhteen pilarina toimii kyky luoda tilanteita, jotka ilahduttavat molempia. Tämä kurkistus joihinkin parisuhteen osa-alueisiin on sellainen, että se mahdollistaa toistenne ilahduttamisen pienien viestien muodossa. Tällä sivustolla oleva toteutus mahdollistaa niihin tutustumisen molempien oman ajan puitteissa. Samoja kysymyksiä voi käyttää useamman kerran, vastaukset saattavat vaihdella elämäntilanteiden ja hetkellisten mielialojen mukaan.

”Pienet myönteiset asiat, usein tehtyinä, saavat aikaan valtavan muutoksen.” John Gottman, parisuhdetutkija.

Parisuhteeseen sitoutumista pidetään merkittävänä tekijänä pitkäaikaisissa parisuhteissa ja sitoutumista onkin verrattu parisuhteen kivijalkaan. Parisuhteeseen sitoutuminen on yhteydessä rakentavaan kommunikointiin, toimivaan ongelmanratkaisutaitoon sekä elämään tyytyväisyyteen.

Sitoutumiseen liittyy paljon ulkoa määriteltyjä sitoutumisen merkkejä, jotka saavat parisuhteissa erilaisia merkityksiä. Tällaisina merkkeinä voidaan pitää esimerkiksi yhteen muutamista, naimisiin menoa, sormuksen pitämistä, suhteen julkistamista ja ylläpitoa sosiaalisessa mediassa sekä yhteisen asunnon ostamista. Näille ulkoisille sitoutumisen merkeille antavat merkityksiä ei vain parisuhteessa itse olevat, vaan myös heidän läheisensä, yhteisönsä ja yhteiskuntakin. Myös lasten hoitamiseen ja lasten asioiden hoitoon voidaan nähdä liittyvän ulkoisia merkkejä sitoutumisesta parisuhteeseen ja perheeseen, joita määrittävät ja jopa muovaavat ulkopuolelta tulevat paineet. Onko neuvolassa penkki molemmille vanhemmille, miten lastaan terapiaan vievään vanhempaan suhtaudutaan, otetaanko huomioon poissaoleva vanhempi?

Vahvasti toisiinsa sitoutuneet ihmiset tarvitsevat toisiaan ja suhdettaan, jolloin he myös varmistavat, että puoliso on tietoinen heidän sitoutumisestaan ja he usein käyttävät monenlaisia sitoutumista ilmentäviä tapoja. Tällaisia sitoutumisentapoja voivat olla esimerkiksi kannustus, luottamuksen ja hyväksynnän osoittaminen, uskollisuus, huomaavaisuus, päivittäiset rutiinit, sanalliset ja sanattomat sitoutumisen ja kiintymyksen osoitukset. Nämä tavat voivat olla hyvinkin arkipäiväisiä ja ne ovat erilaisia eri parisuhteissa.

Onnellisesti sitoutuneessa parisuhteessa puolisot haluavat ottaa toisensa huomioon tilanteesta riippumatta, joskus jopa uhrautuen. Tällöin myös ristiriitatilanteissa pidetään parisuhdetta tavoitteena, jolloin halu löytää yhteinen ratkaisu saattaa riittää tilanteen hellittämiseen.

Muistele yhtä hetkeä, jolloin koit puolisosi sitoutuneen sinuun/tukeneen sinua/huomioineen sinua tärkeällä tavalla. Kerro siitä lyhyesti.

Milloin viimeksi pysähdyit kuuntelemaan tunteitasi? Annoit suuttumuksen suututtaa, onnen tunteen kulkea lävitsesi tai kaivata jotain menneisyyden hetkeä? Tunnistamalla ja tuntemalla omia tunteitamme voimme hyväksyä ne ja pysyä tunteiden yläpuolella antamatta tunteille valtaa. Tunteiden tunnistaminen ja niistä toisille kertominen auttaa myös toiminaan paremmin niin itsensä kuin muiden kanssa.

Halusimmepa tai emme, tunteet ohjaavat toimintaamme siinä missä järkikin. Tunteita tulee ja menee ja ne voivat antaa energiaa tai kuluttaa sitä. Usein koemme itsellemme ahdistavat tunteet huonoiksi tai vääriksi, vaikka ne vain ovat niin kuin muutkin tunteemme. Tunteiden arvottaminen kertoo omista yksilöllisistä tarpeistamme ja peloistamme. Jokaisella ihmisellä on oikeus tunteisiinsa. Ei ole oikeita tai vääriä tunteita. Se miten reagoimme tunteisiimme, on kuitenkin omalla vastuullamme.

Niin auttamistyön ammattilaisilla kuin erityislasten vanhemmilla ja omaishoitajilla on usein tunneanturit viritetty toisen tunteiden huomioimiseen. Mikäli viritystä ei missään vaiheessa muisteta, osata tai ehditä säätämään omalle taajuudelle, saattaa kosketus omiin tunteisiin ja tarpeisiin vähitellen hävitä. Tällöin, ollessamme jatkuvasti muita varten, unohdamme helposti itsemme.

Kiireisen ja kuormittavan arjen keskellä kerromme puolisolle lähinnä niistä asioista, jotka ärsyttävät tai herättävät meissä turhautumista. Hyvän olon ja tyytyväisyyden tunteita ei välttämättä edes huomata tai tunnisteta. Tunnetilat tarttuvat ja peilaamme usein toistemme tunnereaktioita ja kuin huomaamatta alamme itsekin tuntea toisen ilmaisemia tunteita. On siis tärkeää opetella huomaamaan ja tunnistamaan niitä hetkiä jolloin kaikki on hyvin, koet onnistumista, innostumista tai onnellisuuden tunteita. Näiden tunteiden sanoittaminen ja jakaminen kumppanille voi myös avata parisuhteeseen uusia vuorovaikutuksen tapoja.

Kerro kolmesta tänään sattuneesta hetkestä, jolloin koit onnistumisen, innostumisen tai onnellisuuden tunteita.

Yhden päivän aikana teemme satoja valintoja siitä miten toimimme tai olemmeko toimimatta. Suurin osa valinnoista on tiedostamattomia ja ne perustuvat totuttuihin toimintamalleihin. Arjen rutiinit autolla ajosta aamukahvin keittoon ovat tästä hyviä esimerkkejä. Arjessa toimimiseen liittyy paljon asioita, jotka vaikuttavat parisuhteeseen. Kiireisessä erityislapsiperhearjessa rutiinit pitävät usein kasassa koko pakkaa.

Rutiininomaiset toiminnot ylläpitävät arjen toimivuutta, mutta osa rutiinisuorituksistamme saattaa olla arkea ja parisuhdetta heikentäviä, esimerkiksi sovittujen asioiden jatkuva laiminlyöminen, joustamattomuus tai vaikka jatkuva siivoaminen. Rutiinisuoritusten lisäksi päiviin mahtuu paljon tietoisia valintoja, näitä valintoja voi tehdä perheen tai parisuhteen hyväksi. Tällaisena vahvistavana valintana voi olla esimerkiksi tulevan viikon aikataulun sopiminen yhdessä tai vaikka viestin lähettäminen toiselle.

Useinkaan ne valinnat, tavat ja teot joita itse arvostamme tai joilla kerromme rakastavamme, eivät välttämättä ole niitä, jotka merkitsevät samaa puolisoillemme. Näillä valinnoilla ja teoilla voidaan kertoa, että välitän sinusta tai välitän perheestämme. Tällainen välittämisviestintä saattaa kuitenkin mennä toiselta täysin ohi, koska ne eivät hänelle merkitse samoja asioita. Toiselle tärkeitä ja merkityksellisiä valintoja voivat olla läheisyys ja yhteinen aika, kun jollekin toiselle tärkeää voi olla yhteisestä autosta tai perheen taloudesta huolehtiminen. Kysymällä, keskustelemalla ja omien merkitysten esiin tuomisella saadaan usein parempi lopputulos kuin tekemällä oletuksia toisen valinnoista, tekemisistä tai arvostuksista.

Päivittäisillä pienillä ajattelevaisilla teoilla voidaan rakentaa kestävämpää yhteistä arkea. Tällaisia tekoja voi olla laidasta laitaan halaus lähtiessä, kohteliaisuus ohi mennen, aamukahvin keitto tai vaikka ajatuksia herättäneen artikkelin jakaminen toiselle.

Millaisilla pienillä teoilla sinä voisit ilahduttaa minua?

Parisuhteiden arjessa on monenlaisia puheiden tasoja. Jo se, että kerromme toiselle oman arkemme sujumisesta, on tärkeää parisuhdetta ylläpitävää puhetta. Omien mielipiteiden ja tunteiden ilmaiseminen ovat jo arkipuhetta syvällisempää viestintää. Kokemus kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta on tärkeää, kun ilmaistaan itselle merkityksellisiä asioita. Omien tarpeiden ja tunteiden sanoittamisen lisäksi on siis tärkeää kuunnella ja osoittaa kuulluksi tulemista toiselle.

Viestintään liittyy usein tulkintoja ja väärinkäsityksiä. Omat opitut tavat ilmaista asioita eivät välttämättä ole samanlaisia kuin puolison tavat. Yksinkertainen kysymyskin voidaan sanoa ja tulkita monella eri tavalla. Esimerkiksi kysymys ”Mitä sinä teet?” voi olla kysyjälleen täysin neutraali ja tietoa hakeva ja kuulijalleen syyttävä. Jos väärinkäsityksiä syntyy usein, on hyvä opetella tarkistamaan omia tulkintojaan toiselta.

Omasta puheesta voi myös huomioida sanojen käyttöä. Esimerkiksi sanat ”aina”, ”et koskaan” tai ”taas” viestittävät usein arvostelua. ”Sinä et koskaan vie roskia” arvostelee puolisoa, kun taas ”olisin toivonut sinun vievän roskat” kiinnittää huomion tekemättömään asiaan.

Parisuhteisiin liittyy paljon myös sanoittamattomia odotuksia, oletuksia siitä että puoliso tietäisi mitä minä haluan tai tarvitsen. Tarpeiden kertomatta jättäminen voi johtaa siihen, etteivät ne tule täytetyksi, josta usein seuraa kokemus välinpitämättömyydestä tai torjutuksi tulemisesta. Näiden omien tarpeiden puheeksi ottaminen neutraalilla tavalla on tärkeä parisuhdetaito.

Ruuhkavuosien aikana parisuhteessa koetaan usein arvostuksen puutetta, erityislapsen mukana arki saattaa muuttua vieläkin hektisemmäksi ja kokemukset arvostuksen puutteesta voivat kasvaa, vaikka molemmat puolisot ahertaisivat perheensä eteen 24/7. Oman kiireen keskellä saatetaan unohtaa huomioida puolison yhteiseen elämään tuomat panokset. ”Kiitos, että heräsit yöllä tarkistamaan lapsen veriarvot”, voisi riittää arvostuksen osoittamiseen.

Millaisista asioista olet ollut puolisollesi kiitollinen viimeisen viikon aikana?

Ratkaise ne ongelmat, jotka ratkaistavissa ovat! Suurin osa parisuhteiden ongelmista on luonteeltaan sellaisia, että niitä ei voida ratkaista. Sanotaan, että kaksi kolmasosaa parisuhteen ristiriidoista on ratkaisemattomia ja yksi kolmasosa ratkaistavissa. Toimivassa parisuhteessa ristiriidat eivät kuitenkaan hallitse negatiivisena ilmastona. Riiteleminen kertoo usein myös suhteen läheisyydestä, harvoinhan tuntemattomien kanssa riidellään. Turvallisessa parisuhteessa ristiriidoista, niistä ratkaisemattomistakin, voidaan keskustella turvallisesti ja rakentavasti. Usein näistä keskusteluista syntyy yhteinen ymmärrys siitä mistä ristiriidat johtuvat ja millaisia tarinoita niihin liittyy.

Meillä on vastuu omista tunteistamme ja niiden ilmaisemisesta. Toisen tunteita ei koskaan voi tietää varmasti, ellei hän niitä selkeästi ilmaise. Jos omia tunteitaan ei ilmaise, tekevät muut niistä omia tulkintojaan. Tulkintoihin liittyy monenlaisia virhemahdollisuuksia, jolloin ristiriitojen mahdollisuus kasvaa. Usein oletamme virheellisesti, että muut käyttäytyvät, ajattelevat ja tuntevat samoin kuin itse teemme. Saattaa myös olla, että uudesta tiedosta huolimatta pitäydymme alkuperäisessä tulkinnassamme tilanteesta, jonka vuoksi ristiriita saattaa jäädä käsittelemättä.

Yleisimmät parisuhderiitojen aiheet liittyvät raha-asioihin, vapaa-ajan tapoihin, lastenkasvatukseen, seksiin, työhön ja kotitöihin. Rahaan, uraan ja vapaa-aikaan liittyvät teemat koskettavat voimakkaasti omaishoitoperheitä tilanteissa, joissa esimerkiksi toinen jää kotiin lapsen kanssa. Vahvuutena ja ristiriitatilanteissa suojelevana tekijänä voidaan nähdä erityislapsiperhearjessa yhteen hioutuneisuus, kommunikaatiotaidot sekä omista tunteista puhuminen, joita on ehkä jouduttu harjoittelemaan tavallista enemmän.

Tavat joilla ristiriidat otetaan puheeksi tai niitä käsitellään vaikuttavat paljolti siihen millaisena ne näyttäytyvät parisuhteessa. Puheeksi ottamisessa voi pyrkiä antamaan puolisolleen tarpeellisen tiedon omien tunteiden syistä; mitä tapahtui, missä olosuhteissa ja mitä tunteita niistä seurasi. Fraasit ”sinä et koskaan…” tai ”miksi sinä aina…” tuovat riitelyyn tarpeetonta syyllistämistä. Omista ja puolison tavoista riidellä kannattaa keskustella silloin, kun parisuhteessa on rauhaisaa.

Millaisia hyviä tapoja käsitellä ristiriitoja puolisollasi on?

Parisuhdetyytyväisyyttä lisäävät hellyydenosoitukset ja fyysinen läheisyys. Hellyyden osoittamista voi olla esimerkiksi pienet kosketukset, kokonaisvaltainen koskettaminen, halaaminen, suuteleminen ja seksuaalinen läheisyys. Usein hellyyden osoitukset lisäävät läheisyyden tunnetta parisuhteessa. Koskettaminen on perustavin tapa olla yhteydessä toiseen ihmiseen. Vastarakastuneina koskettelemme toisiamme jatkuvasti, samoin usein riidan jälkeen hakeudumme kosketuksiin päästäksemme takaisin yhteiseen ja läheiseen tunneyhteyteen.

Turvallinen tunteiden jakaminen, huolenpito, arvostus ja seksuaalinen tyydytys mahdollistuvat läheisessä parisuhteessa. Omien tunteiden tunnistaminen, itsensä tunteminen ja hyväksyminen sekä omien tarpeiden tunnistaminen ja jakaminen mahdollistavat läheisyyden ja intiimiyden syventämisen parisuhteessa.

Pitkissä parisuhteissa on lähentymisen ja loitontumisen hetkiä. Osa parisuhteen läheisyyden tarpeista perustuu tarpeelle tuntea turvallisuutta. Loitontumisen hetket kuuluvat parisuhteen kulkuun ja saattavat luoda turvattomuuden tunteita suhteessa. Varsinkin pitkään jatkuneiden kuormittavien tilanteiden aikaan, jolloin arjen velvollisuudet vievät suurimman osan ajasta,etääntyminen saattaa tapahtua huomaamatta. Läheisyyttä ja hellyyttä voi kuitenkin jakaa kiireisessä arjessakin, vaikka se olisikin ”vain” halaus aamulla.

Joskus voi olla tärkeää palata parisuhteen juurille ja muistella menneisyyttä, tutustumisen ja ihastumisen hetkiä.

Millaisiin asioihin ihastuit puolisossasi?

Lue lisää:

• Gottman, John & Julie: Kuinka uudistat avioliittosi – kokemuksia rakkauslaboratoriosta, 2007.
• Johnson, Susan & Auvinen, Petri: Kumpa sinut tuntisin paremmin: keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen, 2011.
• Kinnunen Saara: Kestävää parisuhdetta rakentamassa, 2009.
• Määttä, Kaarina: Kestävä parisuhde, 2012
• Pietikäinen, Arto: Joustava mieli parisuhteessa, 2011.
• Rantala, Janna: Parintaju – Parisuhde lapsiperheessä, 2016.

Vilkaise verkosta:

Perheen parhaaksi -toimintaa ja sisältöjä erityislasten vanhemmille, Parisuhdekeskus Kataja ry

Ristiriitojen ratkaisusta parisuhteessa terveyskirjastosta

Väestöliiton parisuhdesivut

Väestöliiton tunnekeskeinen parisuhdekurssi verkossa

Parisuhteen Palikat, Kirkkohallitus