Myötätunto

Myötätunto tarkoittaa, että ihminen tunnistaa toisen kärsimyksen, ymmärtää syvällisesti toisen kokemusta ja haluaa tehdä jotain toisen kärsimyksen lieventämiseksi tai poistamiseksi ilman että tuputtaa omia ratkaisujaan, näkemyksiään tai mielipiteitään.

Myötätunto on ihmisyyden ja onnellisuuden perusta. Ihminen, joka harjoittaa myötätuntoa on keskimäärin onnellisempi kuin ihminen, joka ei sitä tee. Myötätunnolla ihminen kykenee kompromisseihin, neuvottelemaan ja sovittelemaan sekä luopumaan omista tarpeistaan muiden ihmisten ja suurempien kokonaisuuksien hyväksi.

Myötätunto on myös sosiaalisten taitojen ydin. Myötäelämisenkyvyllä ihminen voi samaistua toisen tilanteeseen ja ymmärtää toista ilman, että tarvitsee itse kokea juuri samaa. Voidaan ajatella, että myötätunto on siten olennainen ammattitaidon, keksimisen, palvelun ja luovuuden osa. Jos ihminen on myötätuntoinen, hän on sitä sekä töissä että yksityiselämässä, joten myötätuntotaito ei rajaudu.

Myötätunto ei ole synnynnäinen taito ja sitä pitää ylläpitää tietoisesti joka päivä. Myötätuntotaito katoaa ilman harjoittamista. Se on myös alati kehittyvä ja syventyvä ominaisuus.