Vanhemmille

Ihminen haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi isommassa kokonaisuudessa. Hän on osa yhteiskuntaa, osa perhettä ja käy usein töissä, joihin liittyvät sekä sosiaalisuus että toisten kanssa asioiden tekeminen. Tämän lisäksi kuulumisella on syvällisempi ulottuvuus. Ihminen voi kokea kuuluvansa osaksi isompaa luomakuntaa tai nähdä itsensä osana jotakin pyhää. Arjen tasolla perhe on sekä konkreettinen että syvällinen kuulumisen muoto. Perheen kesken jaetaan iloja ja suruja, tehdään kesälomareissuja ja käydään kaupassa sekä mennään eteenpäin lapsen kasvua ja vanhempien ikääntymistä iloisesti ihmetellen.

Mieti kuulumistasi!

Mieti millaisiin yhteisöihin kuulut. Miksi kuulut näihin yhteisöihin?

Mieti, millainen on perheesi. Ketä siihen kuuluu?

Mieti omia syvällisiä arvojasi? Mihin sinä uskot?

Apuna voit käyttää paperiarkkia, jolle koostat kaikki ne itsellesi tärkeät yhteisöt, joihin kuulut. Merkityksiä pohtiessasi voit miettiä sitä, että mikä saat sinut pysymään noissa yhteisöissä. Perheeseen kuulumisen yhteydessä voit kirjata kaikki ne perheelle tärkeät ihmiset, jotka auttavat ja tukevat perhettä arjen tasolla. Myös lemmikkieläimet voivat olla tärkeä osa perhettä! Omia syvällisiä arvoja pohtiessa voit hyödyntää apuna esimerkiksi kirjallisuutta ja elokuvia. Lue itsellesi merkityksellinen kirja uudestaan tai katso jokin uusi ajatuksia herättävä elokuva, ja pohdi niiden synnyttämiä ajatuksia suhteessa omiin ajatuksiisi, arvoihin ja tärkeisiin elämän perusperiaateisiisi.

Parisuhteeseen sitoutumista pidetään merkittävänä tekijänä pitkäaikaisissa parisuhteissa ja sitoutumista onkin verrattu parisuhteen kivijalkaan. Parisuhteeseen sitoutuminen on yhteydessä rakentavaan kommunikointiin, toimivaan ongelmanratkaisutaitoon sekä elämään tyytyväisyyteen.

Sitoutumiseen liittyy paljon ulkoa määriteltyjä sitoutumisen merkkejä, jotka saavat parisuhteissa erilaisia merkityksiä. Tällaisina merkkeinä voidaan pitää esimerkiksi yhteen muutamista, naimisiin menoa, sormuksen pitämistä, suhteen julkistamista ja ylläpitoa sosiaalisessa mediassa sekä yhteisen asunnon ostamista. Näille ulkoisille sitoutumisen merkeille antavat merkityksiä ei vain parisuhteessa itse olevat, vaan myös heidän läheisensä, yhteisönsä ja yhteiskuntakin. Myös lasten hoitamiseen ja lasten asioiden hoitoon voidaan nähdä liittyvän ulkoisia merkkejä sitoutumisesta parisuhteeseen ja perheeseen, joita määrittävät ja jopa muovaavat ulkopuolelta tulevat paineet. Onko neuvolassa penkki molemmille vanhemmille, miten lastaan terapiaan vievään vanhempaan suhtaudutaan, otetaanko huomioon poissaoleva vanhempi?

Vahvasti toisiinsa sitoutuneet ihmiset tarvitsevat toisiaan ja suhdettaan, jolloin he myös varmistavat, että puoliso on tietoinen heidän sitoutumisestaan ja he usein käyttävät monenlaisia sitoutumista ilmentäviä tapoja. Tällaisia sitoutumisentapoja voivat olla esimerkiksi kannustus, luottamuksen ja hyväksynnän osoittaminen, uskollisuus, huomaavaisuus, päivittäiset rutiinit, sanalliset ja sanattomat sitoutumisen ja kiintymyksen osoitukset. Nämä tavat voivat olla hyvinkin arkipäiväisiä ja ne ovat erilaisia eri parisuhteissa.

Onnellisesti sitoutuneessa parisuhteessa puolisot haluavat ottaa toisensa huomioon tilanteesta riippumatta, joskus jopa uhrautuen. Tällöin myös ristiriitatilanteissa pidetään parisuhdetta tavoitteena, jolloin halu löytää yhteinen ratkaisu saattaa riittää tilanteen hellittämiseen.

Muistele yhtä hetkeä, jolloin koit puolisosi sitoutuneen sinuun/tukeneen sinua/huomioineen sinua tärkeällä tavalla. Kerro siitä lyhyesti.

Parisuhdetutkimus on osoittanut, että aktiivisesti parisuhdettaan hoitavat henkilöt kokevat parisuhteensa hyväksi. Tämä viittaa siihen, että parisuhteen hoitamista voidaan käyttää sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn ja korjaamiseen että parisuhteen vahvuuksien ylläpitämiseen ja vahvistamiseen. Niissä suhteissa, joita hoidetaan aktiivisesti, koetaan paljon myönteisiä ja vähämmän kielteisiä puolia, joten voidaan sanoa, että parisuhteet kaipaavat paijaamista.

Mitä paremmin vanhemmat voivat sen paremmin lapsetkin voivat, joten vanhempien parisuhteella on paljon merkitystä myös lasten arkeen. Erityislasten vanhempien parisuhteissa, parisuhde saattaa jäädä unohduksiin kaiken muun hoitamisen ja suorittamisen alle. Erilaisilla menetelmillä, vaikka pienilläkin voidaan kuitenkin hetkittäin hoitaa tai ainakin herätellä muistamaan parisuhteen olemassaolosta.

Parisuhteen palikat -menetelmä on alun perin Kirkkohallituksen kehittämä tapa muistuttaa millaisista asioista parisuhde koostuu ja miten aiheista voisi puolisonsa kanssa keskustella. Tätä menetelmää on käytetty erityislapsiperheiden vanhempien ryhmämuotoisissa tapaamisissa. Erityisesti merkityksellisenä on näissä ryhmissä näyttäytynyt puolison hyvien puolien sanoittaminen ja omien kuuleminen. Näitä pieniä pilkahduksia toivotaan tämänkin Parisuhteen palikoita esikuvanaan käyttävän verkkototeutuksen tuovan käyttäjilleen.

Suomalaisen parisuhdetutkijan Kaarina Määtän mukaan yhtenä parisuhteen pilarina toimii kyky luoda tilanteita, jotka ilahduttavat molempia. Tämä kurkistus joihinkin parisuhteen osa-alueisiin on sellainen, että se mahdollistaa toistenne ilahduttamisen pienien viestien muodossa. Tällä sivustolla oleva toteutus mahdollistaa niihin tutustumisen molempien oman ajan puitteissa. Samoja kysymyksiä voi käyttää useamman kerran, vastaukset saattavat vaihdella elämäntilanteiden ja hetkellisten mielialojen mukaan.

”Pienet myönteiset asiat, usein tehtyinä, saavat aikaan valtavan muutoksen.” John Gottman, parisuhdetutkija.

Mindfulness tarkoittaa tietoista läsnäoloa ja tietotoisuutta mielen tuottamista kokemuksista ja tulkinnoista. Se on myös mielen tyynnyttämistä ja kehon omien kokemusten uteliasta ja hyväksyvää havainnointia sekä oman olon kuuntelemista.

Mitä hyötyä mindfulness harjoitteista voi olla sinulle ja perheellesi?

• Auttaa keskittymään yhteen asiaan kerrallaan
• Auttaa olemaan läsnä käsillä olevassa hetkessä
• Auttaa tekemään tarvittavia muutoksia
• Auttaa stressin ja jännityksen hallinnassa
• Auttaa parantamaan muistia
• Lisää luovuutta ja innovatiivisuutta
• Antaa tilaa intuitiolle ja oivalluksille
• Lisää kokonaisvaltaista hyvinvointia

Tietoisessa läsnäolossa suunnataan tarkkaavaisuus ajankohtaisesti käsillä olevaan hetkeen. Ohjataan tarkkaavaisuutta tietoisesti havainnoiden ja kuvaillen ulkoisia tapahtumia tai sisäisiä kokemuksia, kuten kehon tuntemuksia, tunteita, ajatuksia tai toimintayllykkeitä, arvottamatta tai pyrkimättä muuttamaan niitä. Suunnataan koko huomio tähän hetkeen ja keskitetään tietoisuus siihen, mitä on juuri tällä hetkellä tekemässä. Tietoiseen läsnäoloon kuuluu myös vastaanottavainen ja avoin hyväksyminen sekä myötätunto, ilman hyväksi, pahaksi, oikeaksi tai vääräksi luokittelemista.

Mindfulnessissa onkin tarkoitus huomata, mitä juuri tässä hetkessä tapahtuu ja mitä omassa päässä liikkuu juuri nyt, arvioimatta ja arvostelematta mitään. Hyväksytään se, että ajatuksia tulee ja menee eikä väkisin yritetä taistella ajatuksia vastaan. Mielen melun kuunteleminen voi olla myös meditaatiota. Kun alkaa havainnoida mieltään, huomaa pian, miten mielen täyttää jatkuva ajatusten virta. Suurimman osan ajasta ajatukset ovat joko tulevaisuudessa tai menneisyydessä ja vain harvoin läsnä tässä hetkessä.

Keskittyminen hengitykseen on perusharjoitus. Hengitys on liikettä kehossa ja sitä on helppo seurata. Hengitykseen keskittyminen kiinnittää huomion nykyhetkeen. Jos ajatus lähtee harjoituksen aikana harhailemaan, voit palata hengitykseen keskittymällä aina tähän hetkeen.

Tietoinen, syvä ja hidas hengitys parantaa tahdosta riippumattoman hermoston tasapainoa sydämelle otolliseen suuntaan. Kivun ohella myös stressi ja pelko vaikuttavat haitallisesti hengitykseen. Harjoittamalla tietoista hengitystä opit tunnistamaan itselle ominaisen tavan hengittää ja tarvittaessa vaikuttamaan siihen.

3+3 hengitysharjoitus

• Hengitä nenän kautta sisään rauhallisesti ja puhalla suun kautta ulos voimallisesti. Toista vielä kaksi kertaa. Uloshengityksellä voit päästä irti turhasta jännityksestä ja yrittämisestä.
• Seuraavat kolme uloshengitystä edelleen suun kautta, mutta nyt niin hitaasti kuin mahdollista. Anna mielesi rauhoittua. Yritä keskittyä hengittämiseen ilman turhaa ajattelua. Jatka rauhallista hengittelyä.

Tärkeää on tiedostaa se, että mindfulness voi avautua täysin vasta oman aktiivisen harjoittelun ja kokemuksen myötä. Mindfulness harjoitusten avulla voi oppia näkemään omat haitalliset toimintatavat ja silloin myös voi vaikuttaa niihin ja tehdä tarvittavia muutoksia.

Harjoittelussa on tärkeintä:

• Suhtaudu aina lempeästi ja myötätuntoisesti itseesi
• Kuuntele omaa itseäsi aina arvostavasti
• Luota omaan viisauteesi
• Huomioi omat tunteesi ja ajatuksesi toteavasti ja salli niiden liikkuminen
• Pyri olemaan suorittamatta tai tavoittelematta mitään tietynlaista tilaa
• Havainnoi ja tee tutkimusta myönteisen uteliaasti
• Ole kärsivällinen ja aina alusta aloittaen
• Kiitä aina itseäsi harjoituksen lopuksi

Olemisen ja tekemisen välinen sidos on kiinteä. Olemisen voidaan katsoa perustuvan siihen, että se tuo esiin yksilöllä olevan todellisen olemuksen, sielun tai henkisyyden. Vapaus olla oma itsensä on yksi tärkeä ehto omana itsenään olemiselle. Yksi konkreettinen olemisen muoto ovat toiminnalliset roolit. Esimerkiksi isänä, äitinä, ystävänä, valmentajana, työntekijänä ja potilaana oleminen ovat rooleja, joista osa on haluttuja, osa taas ei. Toiminnallisilla rooleilla on merkitys myös ihmiselle itselleen.

Mieti sitä, kuka olet!

Kerro itsellesi, kuka olet tai esittele itsesi uudestaan tutulle ihmiselle. Voit oivaltaa uusia tuntemuksia kertomisen yhteydessä.

Oman itsen pohdinnassa voit apuna käyttää vanhojen päiväkirjojen merkintöjen lukemista ja vanhoja valokuvia. Voit kirjata ylös ajatuksiasi ja aloittaa päiväkirjan pitämisen uudelleen. Yhtä lailla voit katsoa tuoreita valokuvia itsestäsi ja peilata elämääsi suhteessa kuvien synnyttämiin ajatuksiin.

Milloin viimeksi pysähdyit kuuntelemaan tunteitasi? Annoit suuttumuksen suututtaa, onnen tunteen kulkea lävitsesi tai kaivata jotain menneisyyden hetkeä? Tunnistamalla ja tuntemalla omia tunteitamme voimme hyväksyä ne ja pysyä tunteiden yläpuolella antamatta tunteille valtaa. Tunteiden tunnistaminen ja niistä toisille kertominen auttaa myös toiminaan paremmin niin itsensä kuin muiden kanssa.

Halusimmepa tai emme, tunteet ohjaavat toimintaamme siinä missä järkikin. Tunteita tulee ja menee ja ne voivat antaa energiaa tai kuluttaa sitä. Usein koemme itsellemme ahdistavat tunteet huonoiksi tai vääriksi, vaikka ne vain ovat niin kuin muutkin tunteemme. Tunteiden arvottaminen kertoo omista yksilöllisistä tarpeistamme ja peloistamme. Jokaisella ihmisellä on oikeus tunteisiinsa. Ei ole oikeita tai vääriä tunteita. Se miten reagoimme tunteisiimme, on kuitenkin omalla vastuullamme.

Niin auttamistyön ammattilaisilla kuin erityislasten vanhemmilla ja omaishoitajilla on usein tunneanturit viritetty toisen tunteiden huomioimiseen. Mikäli viritystä ei missään vaiheessa muisteta, osata tai ehditä säätämään omalle taajuudelle, saattaa kosketus omiin tunteisiin ja tarpeisiin vähitellen hävitä. Tällöin, ollessamme jatkuvasti muita varten, unohdamme helposti itsemme.

Kiireisen ja kuormittavan arjen keskellä kerromme puolisolle lähinnä niistä asioista, jotka ärsyttävät tai herättävät meissä turhautumista. Hyvän olon ja tyytyväisyyden tunteita ei välttämättä edes huomata tai tunnisteta. Tunnetilat tarttuvat ja peilaamme usein toistemme tunnereaktioita ja kuin huomaamatta alamme itsekin tuntea toisen ilmaisemia tunteita. On siis tärkeää opetella huomaamaan ja tunnistamaan niitä hetkiä jolloin kaikki on hyvin, koet onnistumista, innostumista tai onnellisuuden tunteita. Näiden tunteiden sanoittaminen ja jakaminen kumppanille voi myös avata parisuhteeseen uusia vuorovaikutuksen tapoja.

Kerro kolmesta tänään sattuneesta hetkestä, jolloin koit onnistumisen, innostumisen tai onnellisuuden tunteita.

Mitä on resilienssi?

Resilienssi tarkoittaa ihmisen kykyä sopeutua stressaavaan kokemukseen, traumaan tai muuhun kohtaamaansa tapahtumaan. Voidaan siis ajatella, että resilienssi on muutosten ja haasteiden kanssa kanssa toimeen tulemista.

Resilienssi- sanaa on suomennettu joustavuudeksi, pärjäävyydeksi, sopeutumis -ja palautumiskyvyksi, muutosjoustavuudeksi ja kestävyydeksi.

Resilienssi tehtävänä helpottaa sietämään arjen epävarmuutta, ja se auttaa luottamaan siihen, että selviämme tästäkin haasteesta.

Resilienssi ei ole kuitenkaan aina samanlaisena pysyvä ominaisuus. Ihminen voi olla resilientti jollakin elämänalueella ja toisella taas ei. Resilienssin tasot voivat vaihdella jopa päivittäin.

Jotta oppisimme ymmärtämään omaa mielen joustavuutta ja sen merkitystä arkeen, on tärkeä tiedostaa, että resilienssi on ominaisuus, jota voi harjoittaa ja vahvistaa. Voimme vaikuttaa kykyymme suhtautua odotettuihin tai odottamattomiin vastoinkäymisiin.

Mitä resilienssi ei ole?

Resilienssillä ei tarkoiteta pelkästään sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta, koska jokaisella ihmisellä on murtumispisteensä.

Resilienssi siis ei ole loputonta positiivisuutta tai pohjatonta sinnikkyyttä, se ei ole stressin puutetta, vaan kykyä huolehtia hyvinvoinnista myös vastoinkäymisten aikana.

Lempeintä resilienssin vahvistamista on hakea apua ja luottaa myös muihin ihmisiin. Itsestä huolehtiminen on paitsi kaikkien oikeus ja itsearvo, myös koko perhettä vahvistava teko.

Läsnäolo arjessa on sitä, että saa itsensä päivittäin läsnäolon tilaan ja huomaa hetket, jolloin on automaattisesti läsnä mm. lapsille, puolisolle, työkavereille tai kaikelle sille mitä on kulloinkin tekemässä. Tärkeintä on halu olla läsnä ja kyky hyväksyä olosuhteet. Läsnäolo on tietoa siitä, että käsittelee hankalatkin asiat koko kehossa tunteiden, ei vain järjen, tasolla myös siellä arjen tilanteissa.

Tietoista läsnäolo voi myös kuvata myötäeläväksi läsnäoloksi hetkessä tai hyväksyväksi hereillä oloksi mikä onkin eritysien tärkeää lapsiperheen arjessa. Tietoinen läsnäolo tarkoittaa oman tarkkaavaisuuden tietoista ohjaamista. Tietoisesti läsnä ollessaan ihminen suuntaa koko huomionsa tähän hetkeen, keskittää tietoisuutensa siihen, mitä juuri käsillä olevalla hetkellä on tekemässä jopa niihin arkisiin rutiiniksi tulleisiin askareisiin.

Läsnäoloharjoitus arjen askareissa

Älä ajattele, että tiskaaminen, siivoaminen, pyykkääminen, hampaidenpesu, kaupassakäynti, auton tankkaaminen, palavereissa istuminen, syöminen tms. veisi sinulta aikaa joltain tärkeämmältä sillä elämäsi tapahtuu tässä ja nyt ja kaikki asiat mitä teet, tapahtuvat sinulle ja ovat osa elämääsi. Anna itsellesi lupa pysähtyä tietoisesti arjen askareiden äärelle ja olla läsnä tehdessäsi niitä.

Valitse näistä yllämainituista toiminnoista jokin, jonka teet tietoisesti joka päivä ainakin viikon ajan pyrkien olemaan niin läsnä kun se kulloinkin on mahdollista. Voit myös valita jokin muu valitsemasi tehtävän.

Toiminnalliseen tasapainoon vaikuttavat myös yksilöillä olevat erilaiset roolit. Tyypillisiä rooleja ovat opiskelijan, työssäkävijän, isän, äidin, siskon, veljen, puolison, sisaren, tyttären, pojan kuin esimerkiksi naapurin, kummisedän-tai tädin ja ystävän rooli. Rooleja annetaan ja otetaan. Esimerkiksi puolison tai ystävän rooli on jotain haluttua, kun taas omaishoitajan tai sisaren rooli ovat jotain annettuja.

Mieti omia toiminnallisia roolejasi ja kirjaa tai listaa niitä ylös paperille. Mieti sitten omaa rooliasia äitinä, isänä, vanhempana: millainen olet äitinä, isänä, vanhempana? Voit pohtia omaa vanhemmuuttasi ja toiveitasi sen suhteen. Tämän jälkeen mieti niitä suhteessa itseesi: mitä antaa äidin, isän, vanhemman rooli sinulle? Mihin olet tyytyväinen, ja miksi? Mihin et ole tyytyväinen, ja miksi?

Pohdi toiminnallisia roolejasi myös suhteessa tulevaisuuteen. Minkä roolin haluaisit seuraavaksi saada itsellesi?

Samalla tavalla voit pohtia muita toiminnallisia roolejasi, kuten kumppanina, ystävänä, naapurina, omaishoitajana tai vaikkapa työntekijänä olemista.

Mitä on Resilienssi erityisessä arjessa?

Erityinen vanhemmuus ei kysy haluatko ottaa sen vastaan. Se voi tulla elämään yhtäkkiä tai pikkuhiljaa, muuttaen koko perheen rooleja, rutiineja ja ajankäyttöä. Se voi tuoda elämän täyteen huolta, mutta se myös antaa ja opettaa paljon.

Erityisen arjen tasapainon löytyminen voi kuitenkin vaatia hieman työtä ja tietoisia valintoja. Erityinen arki tarvitsee yhdeksi työkalukseen resilienssiä. Resilienssi tarkoittaa ihmisen kykyä sopeutua stressaavaan kokemukseen tai muuhun kohtaamaansa tapahtumaan tai muutokseen. Se onkin muutosten ja haasteiden kanssa toimeen tulemista.

Miten vanhempi voisi sitten vahvistaa perheen arjen resilienssiä?

Vanhempien on tärkeää vahvistaa tunnetta omasta perheestä, siitä, että te jokainen muodostatte ainutlaatuisen porukan, teidän tiiimiinne. Voit vahvistaa perheenne reslienssiä pitämällä huolta omasta hyvinvoinnistasi.

Mikä on teidän perheen juttu, jota teette mielellänne yhdessä? Onko se retkeily, mökkeily, lemmikin parissa ajan viettäminen tai yhteiset leffaillat. Tykkäättekö kuunnella musiikkia tai katsoa jotain tv-ohjelmaa aina yhdessä?

Kehittäkää ja nimetkää omia perheen rituaaleja. Ne voivat olla yhteistä tavallista ja arkista tekemistä, mutta erityisen arjen tiimellyksessä niitä ei välttämättä huomata. Kun havaitsette jonkin tällaisen asian, jonka äärelle perheenne yhdessä mielellään kokoontuu, vahvistakaa sitä.

Perheen resilienssiä tukee myös spontaanius ja uteliaisuus. Ne ovat mielen hyvinvoinnin kulmakiviä. Näyttämällä esimerkkiä luottavaisen uteliaasta suhtautumisesta arkeen, tuet lapsesi tapaa suhtautua maailmaan.

Resilienssiä vahvistaa myös myönteinen puhe lapsista ja itsestä. Tunnetaitojen avulla voit vaikuttaa merkittävästi lapsen tapaan suhtautua ja hyväksyä itsensä.

Tietoisen läsnäolon harjoittelu alkaa aina tarkkaavaisuudesta. Mindfulness on tapa pitää tarkkaavaisuus kuluvassa hetkessä ja ottaa itse vastuu siitä, että kiinnittää huomiota juuri siihen mikä on hetkessä tärkeintä. Tarkkaavuudella tarkoitetaan kykyä suunnata, ylläpitää, jakaa ja siirtää huomiota kohteesta toiseen. Ilman tarkkaavuuden keskittämistä emme pystyisi suorittamaan mitään, oppimaan uutta tai tekemään työtä. tarkkaavuus on myös huomion kohdentumista johonkin tietoisuuteen pyrkivään. Myös mielen sisäinen levottomuus on haaste tarkkaavalle ja mielekkäälle toiminnalle.

Tarkkaavuus on mielen keskeisin taito sillä se mitä havaitsemme ja mihin kiinnitymme alkaa ohjata myös elämäämme. Tarkkaavaisuudessa on kaksi erilaista lähestymistapaa todellisuuteen: ärsykkeiden ohjaama ja kontrolloitu tarkkaavaisuus. Ympäristö ohjaa todellisuuden havainnointiamme silloin kun ärsykkeet ovat tarkkaavaisuuden ohjaustapa. Aina uuden tai yllättävän asian tapahtuessa – sinne menee tarkkaavaisuutemme. Vaikuttaa siltä että ympäröivät tapahtumat ovat tärkeimpiä tässä hetkessä. Sitä vastoin taas kontrolloitu tarkkaavaisuus on suunnattua jo ennen kuin tulee uusi ärsyke ja se pysyy suunnattuna huolimatta esimerkiksi äkillisestä uudesta tilanteesta.

Levoton elinympäristö voi olla myös haaste tarkkaavuudellemme. Meluisassa tilassa on vaikea keskittyä, koska eripuolilta tulevat virikkeet vievät tietoisuutemme herkästi pois käsillä olevasta asiasta. Tarkkaavaisuuden taitoa on mahdollista harjoitella ja sen kehittäminen palkitsee myös arkielämässä.

Arki on monen tekijän summa. Meistä jokaiselle arki näyttäytyy erilaisena sen sisällön ja siihen liittyvien merkitysten suhteen. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään sitä, millainen arkeni on nyt ja millaisena haluaisin nähdä sen tulevaisuudessa. Metka arki ei ole itsestään selvyys tai aina niin helposti saavutettavissa. Tärkeintä on kuitenkin tiedostaa se, millainen on minulle tai perheelleni merkityksellinen arki ja matkustaa yhdessä kohti sitä. Metka arki on mukavasti tasapanoinen ja moniulotteinen erilaisten rooliemme suhteen. Seuraavassa siitä, mitä on toiminnallinen tasapaino ja siitä, miten opit näkemään omassa elämässä olevia roolejasi.

Toiminnallisella tasapainolla viitataan siihen tasapainon tilaan, jonka tulisi vallita arjen toimintojen kesken

Arkinen tekeminen on jaettavissa erilaisiin kokonaisuuksiin. Työ, opiskeleminen, vapaa-aika, lepo ja uni ovat kaikki kokonaisuuksia, joita ihminen tarvitsee. Näiden kokonaisuuksien merkitys vaihtelee yksilöittäin: koululaiselle opiskeleminen on kuin työtä, kun taas työikäisen saattaa olla haastavaa löytää aikaa vapaa-ajan toimintoihin. Ideaalissa tilanteessa eri kokonaisuuksien välillä vallitsee tasapaino, vastaavasti epätasapainoisessa tilanteessa kokonaisuuksien välinen tasapaino on järkkynyt. Esimerkiksi ruuhkavuosien keskellä olevien vanhempien voi olla haastavaa löytää yhteistä vapaa-aikaa itselleen, ja vastaavasti työttömyys voi saada aikaan ”liiallisen” vapaa-ajan tunteen yksilölle, joka kokee olevansa vain joutilaana. Tasapainoisen tilan saavuttaminen ei useinkaan synny itsestään, vaan vaatii kompromissien tekemistä ja rehellistä peilausta oman elämän ja siihen liittyvien arvojen suhteen. Näiden lisäksi tasapainon tilan syntymiseen vaikuttavat muut tekijät, kuten tukiverkon laajuus ja omat arvot.

Tässä kokonaisuudessa olevien lyhyiden harjoitusten avulla, voi omaa tilannettaan hahmotella useammasta erilaisesta näkökulmasta.

Yhden päivän aikana teemme satoja valintoja siitä miten toimimme tai olemmeko toimimatta. Suurin osa valinnoista on tiedostamattomia ja ne perustuvat totuttuihin toimintamalleihin. Arjen rutiinit autolla ajosta aamukahvin keittoon ovat tästä hyviä esimerkkejä. Arjessa toimimiseen liittyy paljon asioita, jotka vaikuttavat parisuhteeseen. Kiireisessä erityislapsiperhearjessa rutiinit pitävät usein kasassa koko pakkaa.

Rutiininomaiset toiminnot ylläpitävät arjen toimivuutta, mutta osa rutiinisuorituksistamme saattaa olla arkea ja parisuhdetta heikentäviä, esimerkiksi sovittujen asioiden jatkuva laiminlyöminen, joustamattomuus tai vaikka jatkuva siivoaminen. Rutiinisuoritusten lisäksi päiviin mahtuu paljon tietoisia valintoja, näitä valintoja voi tehdä perheen tai parisuhteen hyväksi. Tällaisena vahvistavana valintana voi olla esimerkiksi tulevan viikon aikataulun sopiminen yhdessä tai vaikka viestin lähettäminen toiselle.

Useinkaan ne valinnat, tavat ja teot joita itse arvostamme tai joilla kerromme rakastavamme, eivät välttämättä ole niitä, jotka merkitsevät samaa puolisoillemme. Näillä valinnoilla ja teoilla voidaan kertoa, että välitän sinusta tai välitän perheestämme. Tällainen välittämisviestintä saattaa kuitenkin mennä toiselta täysin ohi, koska ne eivät hänelle merkitse samoja asioita. Toiselle tärkeitä ja merkityksellisiä valintoja voivat olla läheisyys ja yhteinen aika, kun jollekin toiselle tärkeää voi olla yhteisestä autosta tai perheen taloudesta huolehtiminen. Kysymällä, keskustelemalla ja omien merkitysten esiin tuomisella saadaan usein parempi lopputulos kuin tekemällä oletuksia toisen valinnoista, tekemisistä tai arvostuksista.

Päivittäisillä pienillä ajattelevaisilla teoilla voidaan rakentaa kestävämpää yhteistä arkea. Tällaisia tekoja voi olla laidasta laitaan halaus lähtiessä, kohteliaisuus ohi mennen, aamukahvin keitto tai vaikka ajatuksia herättäneen artikkelin jakaminen toiselle.

Millaisilla pienillä teoilla sinä voisit ilahduttaa minua?

Kiitollisuus on helposti unohtuva asia ja siksi sitä on opeteltava ja harjoiteltava. Kiitollisuus edellyttää tietoisuutta ja vaivannäköä – ei pelkästään kiitollisuuden tuntemista vaan sen ilmaisemista. Kiitollisuuden ymmärtää usein parhaiten silloin kun elämän itsestäänselvyydet rapisevat pois.

Kiitollisuus tarkoittaa sitä, että huomaamme todella sen, mitä kaikkea meillä jo on, sen sijaan että olemme tyytymättömiä, koska muilla on jotain, jota meillä ei ole. Aivan liian usein keskitymme siihen, mitä meillä ei vielä ole ja pidämme itsestäänselvyytenä sitä mitä meillä on.

Jos emme opettele olemaan kiitollisia siitä mitä meillä on, olemme jatkuvassa oravanpyörässä. Vaikka saisimme mitä tahansa, aina on jotain uutta mitä meillä ei vielä ole, eli jatkuvasti on tyytymättömyyden aihetta eikä mikään koskaan riitä.

Kymmenen sormen kiitollisuus –harjoitus

Muistuta itseäsi kerran päivässä niistä kymmenestä asiasta, joista olet kiitollinen ja lasket ne sormin! On tärkeä käydä läpi kaikki sormet, vaikka harjoitus tuleekin vaikeammaksi kolmen tai neljän sormen jälkeen. Siksi harjoitus on juuri olemassa, että tarkoituksella tuot mieleen pienet, aikaisemmin huomiotta jääneet päivän tapahtuma.

Kiitollisuus tästä hetkestä –tehtävä

Pohdi ja kirjaa muistiin:

1. Mitkä toimet, asiat tai ihmiset saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi? Voisitko arvostaa niitä enemmän tai antaa niille enemmän aikaa?
2. Pystytkö pysähtymään hetkeksi kun jotain mukavaa tapahtuu? Auta itseäsi pysähtymään havainnoimalla:

• Millaisia kehollisia aistimuksia tunnet tällaisina hetkinä?
• Mitä silloin ajattelet?
• Mitä silloin tunnet?

Tekemisen kautta ihmisellä on mahdollisuus tulla itsekseen ja olla sellainen kuin hän on. Tekemistä luonnehtii usein tarkoituksenmukaisuus. Parhaimmillaan ne antavat lisäsyitä nousta sängystä ylös, arkisimmillaan ne juuri tekevät arjesta sellaisen, mitä se on. Arkea hallitsee tekeminen, jolla taas hallitaan arjen kulkua ja sisällöllisyyttä. Tällöin tekeminen ei ole enää ”vain tekemistä”, vaan voi tähdätä entistä merkityksellisempiin päämääriin ja se voi olla tekijälleen monin eri tavoin tärkeää. Esimerkiksi vapaa-aikana itsensä toteuttaminen jalkapallon parissa voi olla tekijälleen hyvin mielekästä, tärkeää ja tuoda iloa arkeen.

Mieti omaa arkeasi!

Mikä on arjessasi tarkoituksenmukaista tekemistä? Mitä se on?

Mikä on arjessasi merkityksellistä tekemistä? Mitä se on?

Oman arjen sisällön hahmottamisessa voit apuna käyttää esimerkiksi lukujärjestystä tai viikko-ohjelmaa, johon kirjaat yhden päivän osalta kaikkea sitä, mitä teet ja miksi. Kiinnitä huomiota siihen, kuinka paljon käytät aikaa rutiininomaiseen tekemiseen ja siihen, missä määrin arkesi on säännönmukaista. Samalla voit pohtia ja oivaltaa tekemisiin liittyviä merkityksiä: onko viikossasi jokin huippuhetki-tai kohta?

Parisuhteiden arjessa on monenlaisia puheiden tasoja. Jo se, että kerromme toiselle oman arkemme sujumisesta, on tärkeää parisuhdetta ylläpitävää puhetta. Omien mielipiteiden ja tunteiden ilmaiseminen ovat jo arkipuhetta syvällisempää viestintää. Kokemus kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta on tärkeää, kun ilmaistaan itselle merkityksellisiä asioita. Omien tarpeiden ja tunteiden sanoittamisen lisäksi on siis tärkeää kuunnella ja osoittaa kuulluksi tulemista toiselle.

Viestintään liittyy usein tulkintoja ja väärinkäsityksiä. Omat opitut tavat ilmaista asioita eivät välttämättä ole samanlaisia kuin puolison tavat. Yksinkertainen kysymyskin voidaan sanoa ja tulkita monella eri tavalla. Esimerkiksi kysymys ”Mitä sinä teet?” voi olla kysyjälleen täysin neutraali ja tietoa hakeva ja kuulijalleen syyttävä. Jos väärinkäsityksiä syntyy usein, on hyvä opetella tarkistamaan omia tulkintojaan toiselta.

Omasta puheesta voi myös huomioida sanojen käyttöä. Esimerkiksi sanat ”aina”, ”et koskaan” tai ”taas” viestittävät usein arvostelua. ”Sinä et koskaan vie roskia” arvostelee puolisoa, kun taas ”olisin toivonut sinun vievän roskat” kiinnittää huomion tekemättömään asiaan.

Parisuhteisiin liittyy paljon myös sanoittamattomia odotuksia, oletuksia siitä että puoliso tietäisi mitä minä haluan tai tarvitsen. Tarpeiden kertomatta jättäminen voi johtaa siihen, etteivät ne tule täytetyksi, josta usein seuraa kokemus välinpitämättömyydestä tai torjutuksi tulemisesta. Näiden omien tarpeiden puheeksi ottaminen neutraalilla tavalla on tärkeä parisuhdetaito.

Ruuhkavuosien aikana parisuhteessa koetaan usein arvostuksen puutetta, erityislapsen mukana arki saattaa muuttua vieläkin hektisemmäksi ja kokemukset arvostuksen puutteesta voivat kasvaa, vaikka molemmat puolisot ahertaisivat perheensä eteen 24/7. Oman kiireen keskellä saatetaan unohtaa huomioida puolison yhteiseen elämään tuomat panokset. ”Kiitos, että heräsit yöllä tarkistamaan lapsen veriarvot”, voisi riittää arvostuksen osoittamiseen.

Millaisista asioista olet ollut puolisollesi kiitollinen viimeisen viikon aikana?

Myötätunto tarkoittaa, että ihminen tunnistaa toisen kärsimyksen, ymmärtää syvällisesti toisen kokemusta ja haluaa tehdä jotain toisen kärsimyksen lieventämiseksi tai poistamiseksi ilman että tuputtaa omia ratkaisujaan, näkemyksiään tai mielipiteitään.

Myötätunto on ihmisyyden ja onnellisuuden perusta. Ihminen, joka harjoittaa myötätuntoa on keskimäärin onnellisempi kuin ihminen, joka ei sitä tee. Myötätunnolla ihminen kykenee kompromisseihin, neuvottelemaan ja sovittelemaan sekä luopumaan omista tarpeistaan muiden ihmisten ja suurempien kokonaisuuksien hyväksi.

Myötätunto on myös sosiaalisten taitojen ydin. Myötäelämisenkyvyllä ihminen voi samaistua toisen tilanteeseen ja ymmärtää toista ilman, että tarvitsee itse kokea juuri samaa. Voidaan ajatella, että myötätunto on siten olennainen ammattitaidon, keksimisen, palvelun ja luovuuden osa. Jos ihminen on myötätuntoinen, hän on sitä sekä töissä että yksityiselämässä, joten myötätuntotaito ei rajaudu.

Myötätunto ei ole synnynnäinen taito ja sitä pitää ylläpitää tietoisesti joka päivä. Myötätuntotaito katoaa ilman harjoittamista. Se on myös alati kehittyvä ja syventyvä ominaisuus.

Niin elämä kuin ihminenkään eivät koskaan tule valmiiksi. Kaikki tämä johtuu elämän alituisesta prosessinomaisuudesta. Sen sijaan ihmisellä on mahdollisuus tulla jonkinlaiseksi elämässä ja saada sitä kautta moniulotteisempi vastauksia kysymykseen, kuka minä olen. Ihmisellä on ainainen mahdollisuus tehdä elämällään ja elämälleen jotakin merkityksellistä. Elämän uudet tilanteet ovat aina niin haasteita kuin mahdollisuuksia.

Mieti omia mahdollisuuksiasi! Mitä minusta tuli? Mitä minusta piti tulla? Miten minusta tuli vanhempi? Mistä haaveilen?

Apuna haaveiden hahmottamisessa voi käyttää paperiarkkia. Jaa paperiarkki kolmeen osaan sanoilla ”eilen”, ”tänään”, ”huomenna”. Voit muodostaa janan näiden sanojen avulla. Kirjaa ylös asioita, joita kuului elämääsi ”eilen” (esimerkiksi kaksi vuotta sitten), mitä asioita elämässäsi on ”tänään” ja mitä sinne voisi kuulua ”huomenna (kahden vuoden päästä). Tämän jälkeen mieti kokonaisuutta rehellisesti, mutta optimisesti.

Ratkaise ne ongelmat, jotka ratkaistavissa ovat! Suurin osa parisuhteiden ongelmista on luonteeltaan sellaisia, että niitä ei voida ratkaista. Sanotaan, että kaksi kolmasosaa parisuhteen ristiriidoista on ratkaisemattomia ja yksi kolmasosa ratkaistavissa. Toimivassa parisuhteessa ristiriidat eivät kuitenkaan hallitse negatiivisena ilmastona. Riiteleminen kertoo usein myös suhteen läheisyydestä, harvoinhan tuntemattomien kanssa riidellään. Turvallisessa parisuhteessa ristiriidoista, niistä ratkaisemattomistakin, voidaan keskustella turvallisesti ja rakentavasti. Usein näistä keskusteluista syntyy yhteinen ymmärrys siitä mistä ristiriidat johtuvat ja millaisia tarinoita niihin liittyy.

Meillä on vastuu omista tunteistamme ja niiden ilmaisemisesta. Toisen tunteita ei koskaan voi tietää varmasti, ellei hän niitä selkeästi ilmaise. Jos omia tunteitaan ei ilmaise, tekevät muut niistä omia tulkintojaan. Tulkintoihin liittyy monenlaisia virhemahdollisuuksia, jolloin ristiriitojen mahdollisuus kasvaa. Usein oletamme virheellisesti, että muut käyttäytyvät, ajattelevat ja tuntevat samoin kuin itse teemme. Saattaa myös olla, että uudesta tiedosta huolimatta pitäydymme alkuperäisessä tulkinnassamme tilanteesta, jonka vuoksi ristiriita saattaa jäädä käsittelemättä.

Yleisimmät parisuhderiitojen aiheet liittyvät raha-asioihin, vapaa-ajan tapoihin, lastenkasvatukseen, seksiin, työhön ja kotitöihin. Rahaan, uraan ja vapaa-aikaan liittyvät teemat koskettavat voimakkaasti omaishoitoperheitä tilanteissa, joissa esimerkiksi toinen jää kotiin lapsen kanssa. Vahvuutena ja ristiriitatilanteissa suojelevana tekijänä voidaan nähdä erityislapsiperhearjessa yhteen hioutuneisuus, kommunikaatiotaidot sekä omista tunteista puhuminen, joita on ehkä jouduttu harjoittelemaan tavallista enemmän.

Tavat joilla ristiriidat otetaan puheeksi tai niitä käsitellään vaikuttavat paljolti siihen millaisena ne näyttäytyvät parisuhteessa. Puheeksi ottamisessa voi pyrkiä antamaan puolisolleen tarpeellisen tiedon omien tunteiden syistä; mitä tapahtui, missä olosuhteissa ja mitä tunteita niistä seurasi. Fraasit ”sinä et koskaan…” tai ”miksi sinä aina…” tuovat riitelyyn tarpeetonta syyllistämistä. Omista ja puolison tavoista riidellä kannattaa keskustella silloin, kun parisuhteessa on rauhaisaa.

Millaisia hyviä tapoja käsitellä ristiriitoja puolisollasi on?

Ajatukset ovat sisäistä puhetta. Ajatukset herättävät tunteita ja vaikuttavat myös keholliseen hyvinvointiin. Myönteisten ajatusten avulla voi kannustaa ja palkita itseään sekä lisätä hyvinvointiaan. Kannattaa siis opetella seuraamaan tarkasti omaa ajattelua. Tietoinen läsnäolo opettaa, että ajatukset ovat vain ajatuksia, ne ovat mielen tapahtumia. Ne ovat monesti arvokkaita, mutta ne eivät ole sinä tai totuus. Ajatukset ovat sisäistä mielen selostusta, joka kommentoi sinua ja maailmaa.

Ajatukset ovat siis lauseita, joita kerromme itsellemme ja ne voivat olla sekä hyödyllisiä että haitallisia. Ajatukset vaikuttavat myös vahvasti kehoomme, toimintaamme ja mielialaamme. Jokainen käy sisäistä puhetta itsensä kanssa 150–300 sanaa minuutissa eli päässämme liikkuu päivittäin jopa 50000 ajatusta, Itselle nämä kaikki ajatukset ovat tosia, mutta ne eivät silti välttämättä pidä paikkaansa. Ajatusvääristymät vaikuttavat haitallisesti meidän mielialaan ja toimintakykyyn. Ajatukset voivat ohjata meidän tapaa toimia ja tehdä havaintoja ja valintoja. Opettele tunnistamaan ajatuksia, jotka lähemmin tarkasteltuna eivät pidä paikkaansa. Lisäksi mitä selvemmin kertoo ajatuksensa muille, sitä paremmin tulee ymmärretyksi.

Jos haluaa muuttaa jotain elämässään, ensimmäinen askel on tarkkailla tilannetta, kuunnella omaa sisäistä puhettaan eri tilanteissa.

Tämän metkan arjen kokonaisuuden on luonut toimintaterapeutti Ida Aareva yhteistyössä Hyvinvoiva Perhe HYPE -hankkeen kanssa. Aiheesta on ilmestynyt ensimmäinen osa Toimintaterapeuttilehdessä:

Toimintaterapeutti -lehti (TOI-lehti), joulukuu 2016, ”Toiminnalliset merkitykset ja omaishoitajavanhemmuus– osa 1″.

Aiheesta lisää voit lukea Idan blogista Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset yhdistyksen sivuilta:

Perheelle merkityksellinen arki

Tunteet tarkoittavat että kehossa ja mielessä tuntuu joltain. Tunteet saavat meidät usein toimimaan ja tekemään jotakin. Tunteet ovat yksilöllisiä ja ihmiset voivat kokea samassa tilanteessa hyvinkin erilaisia tunteita ja niiden tunnistaminen ei ole helppoa. Jokaisen on hyvä miettiä miten tunnistaa tunteita, ilmaisee ja ottaa niitä haltuun.

Tunteet ovat lyhytkestoisia ja ohimeneviä, spontaaneja reaktioita johonkin ulkoiseen ja sisäiseen ärsykkeeseen. Tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa ja ovat mukana kaikessa tekemisessä. Tunteet sekä kuluttavat energiaa että antavat sitä. Tukahdettuina tunteet vievät meiltä energiaa merkittävästi.

Tunteita voi kokea myönteisinä tai kielteisinä, mutta koska kyse on yksilöllisestä kokemuksesta, tunteita ei voida varsinaisesti arvottaa eikä juurikaan jaotella kielteisiin ja myönteisiin. Tunteet eivät myöskään ole oikeita tai vääriä. Tunteet vain ovat. Ne eivät ole perusteltuja tai perusteettomia.

Ihminen vain sattuu kokemaan niitä ja voi yleensä hyvin, mikäli pystyy ilmaisemaan ne. Ihminen kohtaa joka päivä erilaisia tunteita ja tuntemuksia. Jotkut tunteet kestävät vain hetken ja lipuvat ohi, toiset pysyvät ja tuntuvat kovasti. Osa tunteista on niin heikkoja, ettei niitä edes huomaa. Tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja erotteleminen ei ole helppoa tai yksiselitteistä. Monet tutkijat ovat luokitelleet tunteita eri tavoin. On nimetty niin sanottuja perustunteita: ilo, suru, pelko, viha, inho ja hämmästys. Näillä tunteilla on usein jokin kohde ja ne tunnetaan tässä hetkessä. Näiden lisäksi on erilaisia mielialoja kuten huolestuneisuus, tyytyväisyys tai surumielisyys. Näillä ei ole selkeää kohdetta. Mieliala on pitkäkestoinen tunnetila.

Tunteiden eräs tärkeimmistä tehtävistä on kertoa, mikä on hyvinvointimme kannalta tärkeää. Tunteet saavat meidät hakeutumaan hyvinvointia tukevien asioiden äärelle. Toisaalta tunteet voivat saada meidät välttelemään asioita, jotka ovat meille vahingollisia. Tunteita tarvitaan uusien ihmissuhteiden luomiseen ja vanhojen ja tärkeiden ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Tunteet ovat myös mukana, kun teemme päätöksiä ja ratkaisemme ongelmia.

Parisuhdetyytyväisyyttä lisäävät hellyydenosoitukset ja fyysinen läheisyys. Hellyyden osoittamista voi olla esimerkiksi pienet kosketukset, kokonaisvaltainen koskettaminen, halaaminen, suuteleminen ja seksuaalinen läheisyys. Usein hellyyden osoitukset lisäävät läheisyyden tunnetta parisuhteessa. Koskettaminen on perustavin tapa olla yhteydessä toiseen ihmiseen. Vastarakastuneina koskettelemme toisiamme jatkuvasti, samoin usein riidan jälkeen hakeudumme kosketuksiin päästäksemme takaisin yhteiseen ja läheiseen tunneyhteyteen.

Turvallinen tunteiden jakaminen, huolenpito, arvostus ja seksuaalinen tyydytys mahdollistuvat läheisessä parisuhteessa. Omien tunteiden tunnistaminen, itsensä tunteminen ja hyväksyminen sekä omien tarpeiden tunnistaminen ja jakaminen mahdollistavat läheisyyden ja intiimiyden syventämisen parisuhteessa.

Pitkissä parisuhteissa on lähentymisen ja loitontumisen hetkiä. Osa parisuhteen läheisyyden tarpeista perustuu tarpeelle tuntea turvallisuutta. Loitontumisen hetket kuuluvat parisuhteen kulkuun ja saattavat luoda turvattomuuden tunteita suhteessa. Varsinkin pitkään jatkuneiden kuormittavien tilanteiden aikaan, jolloin arjen velvollisuudet vievät suurimman osan ajasta,etääntyminen saattaa tapahtua huomaamatta. Läheisyyttä ja hellyyttä voi kuitenkin jakaa kiireisessä arjessakin, vaikka se olisikin ”vain” halaus aamulla.

Joskus voi olla tärkeää palata parisuhteen juurille ja muistella menneisyyttä, tutustumisen ja ihastumisen hetkiä.

Millaisiin asioihin ihastuit puolisossasi?

Kaikki toivoisimme, että me ja läheisemme pysyisimme onnellisina, terveinä, hyvinvoivina ja että hyvät asiat elämässämme jatkuisivat muuttumattomina. Samaan aikaan elämässä tapahtuu äärimmäistä tuskaa tuottavia asioita. Menetämme läheisiämme, sairastumme ja läheisemme sairastuvat, tulemme hylätyksi, menetämme työpaikkamme. Silloin hyväksyminen on kaikkein haastavinta.

Hyväksyminen ei tarkoita, että yrittäisi nähdä jotain positiivista hyvin tuskallisissa asioissa. Hyväksyminen on enemmänkin sitä, että voi nähdä todellisuuden sellaisena kuin se on ja kokea tapahtuman herättämät kaikki tunteet, kuten esimerkiksi surun kääntymättä pois omista tunteistaan. Hyväksyminen on kohtaamista pakenematta tai pahentamatta asioita. Hyväksymisen keskeinen ominaisuus on että teemme tietoisen päätöksen pysytellä aistit avoimina nykyhetkessä myös epämukavina hetkinä.

Lue lisää:

• Gottman, John & Julie: Kuinka uudistat avioliittosi – kokemuksia rakkauslaboratoriosta, 2007.
• Johnson, Susan & Auvinen, Petri: Kumpa sinut tuntisin paremmin: keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen, 2011.
• Kinnunen Saara: Kestävää parisuhdetta rakentamassa, 2009.
• Määttä, Kaarina: Kestävä parisuhde, 2012
• Pietikäinen, Arto: Joustava mieli parisuhteessa, 2011.
• Rantala, Janna: Parintaju – Parisuhde lapsiperheessä, 2016.

Vilkaise verkosta:

Perheen parhaaksi -toimintaa ja sisältöjä erityislasten vanhemmille, Parisuhdekeskus Kataja ry

Ristiriitojen ratkaisusta parisuhteessa terveyskirjastosta

Väestöliiton parisuhdesivut

Väestöliiton tunnekeskeinen parisuhdekurssi verkossa

Parisuhteen Palikat, Kirkkohallitus

Aktiivinen kuuntelu on tapa asennoitua kuuntelemaan toista ihmistä siten, että toinen kokee tulevansa kuulluksi. Aktiivisessa kuuntelussa kuuntelijan eleet, asennot ja katsekontakti ovat erittäin tärkeässä asemassa.

Aktiivinen kuuntelu on erityinen taito, joka täydentää peruskommunikaatiota ja perustuu vapaaseen ja jakamattomaan puhujan huomioimiseen. Se on vaikea taito ja vaatii intensiivisen keskittymisen ja ihmisen kokonaisvaltaisen huomioimisen sekä puheessa että kehonkielessä.

Tärkeimmäksi asiaksi ihmissuhteissa nousee kuulluksi tuleminen. Aktiivinen kuuntelu viittaa kaikkiin asioihin, millä kuuntelija voi ilmaista, että puhuja tulee kuulluksi. Aktiivisen kuuntelun tekniikat koostuvat sekä verbaalisesta että muista tekijöistä; kuten kuullun toistaminen, selventävät kysymykset, fokusointi, kysymykset, joilla tavoitellaan kuvausta, merkityksiä tuottavat kysymykset, tunteiden ilmaiseminen ja nimeäminen, varmentaminen ja yhteenveto.

Miten osoitat ei arvioivaa aktiivista kuuntelemista:

1. Keskeytä muut toiminnat; laita syrjään puhelin, lehti, tietokone jne.
2. Rentouta kehosi ja kasvojen lihakset
3. Katso keskustelukumppaniasi silmiin
4. Reagoi kuulemaasi tietyin väliajoin esim. nyökäyttämällä tai sanomalla joo tms. jotta keskustelukumppani tietää sinun pysyvän kärryillä

Tee tietoinen aktiivisen kuuntelun harjoitus jossain arjen tilanteessa:

1. Ota hetki lapsesi tai puolisosi kanssa.
2. Katso nyt edessäsi istuvaa henkilöä silmiin ja harjoittele asettumaan hänen ”nahkoihinsa”.
3. Mitä tämän ihmisen keho kertoo sinulle?
4. Ujosteleeko hän sinua?
5. Onko hänen vaikea katsoa sinua silmiin? Vai hakeeko hän kontaktia sinuun?
6. Millaisia äänenpainoja hän käyttää puhuessaan?
7. Mitä arvelet onko hän innostunut, väsynyt tai vihainen?
8. Eläydy tarinaan, jota hän kertoo sinulle.
9. Unohda itsesi hetkeksi.
10. Kuuntele korvilla, ilmeillä eleillä ja kehonkielellä. Älä kommentoi ja keskeytä toisen puhetta kuuntele vain.

Kaikki perheenjäsenet ovat tyytyväisiä tullessaan kuulluiksi ja ymmärretyiksi.

Liikemeditaatio on omalle itselle herkistymistä ja kuuntelua, liikkeiden syntymistä spontaanisti sisältäpäin. Liikemeditaation ainoana tavoitteena onkin liike ja sen kokeminen. Liikemeditaatiossa kukin luo oman kokemuksensa ja liikkeensä omilla ehdoillaan, jolloin ei koeta kilpailua ja arvostelua. Liikemeditaatiolla voidaan kehittää aivojen ja hermoston kaikkia puolia ja toimintoja sekä elvyttää ihmisen koko fysiologista toimintaa.

Liikemeditaatiossa oppii myös tuntemaan oman fyysisen kehonsa ja sen toiminnan paremmin. Tämä edistää fyysistä pätevyyttä, joka saattaa auttaa esimerkiksi rentoutumista sosiaalisissa tilanteissa. Tällöin arvostelun aiheuttamat jännitykset hiljalleen katoavat, jolloin pääsee paneutumaan omaan fyysiseen olemukseensa.

Vaikka liikemeditaatiossa keskitytäänkin kuuntelemaan nimenomaan liikkeitä, niihin liittyy myös erilaisia tunteita, sisäisiä mielikuvia, ajatuksia ja näiden välisiä monimuotoisia kytkentöjä. Uudet oivallukset itsestä kehon kautta lisäävät itsetuntemusta monella tasolla.

Hiljaisuus ja oleminen ovat kaikkein luonnollisin olotila eläville olennoille aina eläimistä ihmisiin asti. Selvimmin tämän voi havaita, kun tarkkailee eläimiä, jotka ovat luonnostaan olemisen ja rentoutumisen mestareita.

Ihminen on kasvanut erilleen hiljaisuudesta ja olemisesta nykyisen tulokseen tähtäävän yhteiskunnan takia. Olemista pidetään usein ajan hukkana tajuamatta sitä, että olemisen hiljaisuus on portti korkeamman luovuuden ja toiminnan lähteelle. Oleminen ei ole toimettomuutta. Ihmisen alitajunta aktivoituu olemisen hiljaisuudessa uudella tavalla, mikä tekee mahdolliseksi ongelmien kohtaamisen ja ratkaisemisen vapautuneessa intuitiivisessa luovuuden tilassa.

Melun, kiireen ja vaatimusten keskellä on hyvä vetäytyä ainakin joskus hiljaisuuteen ja yksinkertaisuuteen. Hiljaisuuteen vetäytyminen auttaa selvittämään, mikä omassa elämässä on oikeasti tärkeää.

Se voi olla paikka levähtää ja kuunnella itseään. Hiljaisuudessa voit löytää parhaat voimavarat itsestään. Hiljaisuudessa elimistömme ja mielemme voivat uusitua ja löytää luonnollisen tasapainonsa. Pienen hiljaisuuden hetken aikana voit tutustua tavallista syvemmin oman mielen toimintaan sekä tunnistaa ajatus- ja tunnemalleja. Voimme silloin päästää irti siitä, mikä ehkä vielä estää parasta tulemaan esiin meissä.

Vietä joka päivä pieni hetki hiljaisuudessa, vaikka vain muutaman minuutin ajan leväten kaikessa rauhassa. Istahda vaikka teekupposen ääressä ja nauti hiljaisuudesta tai tee pieni kävelylenkki luonnossa.

Mindfulnessin myönteisiä vaikutuksia on dokumentoitu monipuolisesti tieteellisin tutkimuksin. Vuonna 2013 julkaistiin yli viisisataa englanninkielistä tieteellistä mindfulness-tutkimusta.

Mindfulness osion tekstien – sekä harjoitusten tuottamisessa on käytetty mm. seuraavaa kirjallisuutta ja lähdemateriaalia:

Mielen taito
Juhani Laakso

Integrum
Koulutusmateriaali

Mindfulness työssä
Antti-Juhani Vihuri

Tietoinen läsnäolo – löydä rauha kiireen keskellä
Mark Williams &Danny Penman

Kirjavinkkejä:

Stressinhallinnan käsikirja : tietoisen läsnäolon menetelmä
Stahl, Bob

Intohimoinen läsnäolo
Catherine Ingram

Läsnäolon voima
Eckhart Tolle

Meditatiivinen juokseminen
Sakyong Mipham

Tietoinen syöminen
Jan Chozen Bays

10 läsnäolon minuuttia
Goldie Hawn

Mielekkäästi irti masennuksesta: Tietoisen läsnäolon menetelmä

Täyttä elämää : kehon ja mielen yhteistyö stressin, kivun ja sairauksien hoidossa
Kabat-Zinn, Jon

Kutsu tietoisen läsnäolon harjoittamiseen