Perheille

Musiikilla on tärkeä merkitys lapsen kokonaisvaltaisessa kehityksessä, oppimisessa ja hyvinvoinnissa. Se tukee luovuutta, ilmaisua ja viihtymistä sekä tarjoaa lapselle luontevan tavan tutkia itseään ja ympäröivää maailmaa. Musiikin ja muiden taidemuotojen avulla lapsi voi ilmaista tunteitaan ja kokemuksiaan sekä vahvistaa vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä.

Yhteinen musisointi, kuten laulaminen, soittaminen, loruttelu, rytmittely ja musiikin tahdissa liikkuminen, kehittää lapsen musiikillisia ja kielellisiä taitoja leikin ja tekemisen kautta. Rytmitaju tukee monien valmiuksien, kuten luku- ja kirjoitustaidon, kehittymistä. Liike ja soittimet lisäävät lapsen kiinnostusta ja keskittymistä, tehden oppimisesta mielekästä ja kiinnostavaa.

Musiikilla on tärkeä rooli myös perheen arjessa. Yhdessä musisoiminen vahvistaa vuorovaikutusta, turvallisuuden tunnetta ja yhteisiä ilon hetkiä. Musiikin kokeminen perheenä tukee lapsen kehitystä riippumatta aikuisten musiikillisista taidoista: tärkeintä on yhdessä tekeminen ja läsnäolo.

Musiikki tukee lapsen fyysistä kehitystä kehittämällä liikkumisen perustaitoja ja kehonhallintaa. Se rikastuttaa kieltä ja sanavarastoa, tukee tunneilmaisua sekä vahvistaa sosiaalisia taitoja, kuten itseluottamusta, itsekontrollia ja vuorovaikutusta. Lisäksi musiikki edistää luovaa ajattelua ja ongelmanratkaisua. Ennen kaikkea se tuo lapsen ja perheen arkeen iloa, virkistystä ja hyvinvointia.

Näiltä korteilta löydät vinkkejä musiikillisiin menetelmiin, joita voitte kokeilla yhdessä koko perheen kanssa. Korttisarja pohjautuu Rytmiä ja riemua -perheryhmän sisältöihin.

Lapset nauttivat liikkumisesta, kun saavat liikkua kukin omalla tavallaan. He tarvitsevat pienestä pitäen monipuolisia liikkumiskokemuksia kokonaisvaltaisen kehittymisen ja oppimisen tueksi.

Englantilainen Veronica Sherborne (1922-1990) seurasi liikunnan opettajana ja fysioterapeuttina toimiessaan eri-ikäisten lasten leikkimistä ja liikkumista. Hän päätyi ohjauskokemustensa ja havainnointinsa perusteella ajatukseen, että lapsella on kaksi perustarvetta:

1. Jokaisen lapsen on tärkeää kokea oma kehonsa siten, että hän voi tuntea olevansa siinä kotonaan ja tämän kokemuksensa avulla hän voi saavuttaa kehonsa hallinnan.
2. Jokaisella lapsella täytyy olla mahdollisuus ihmissuhteiden solmimiseen.

Sherborne –liikunnassa korostuu yhdessä tekeminen ja läheisyys. Liikkumalla opitaan vuorovaikutustaitoja, kehon tiedostamista ja sen hallintaa, tilan ja voimankäytön tiedostamista sekä ajan ja rytmin hahmottamista. Toisin sanoen opitaan sellaisia taitoja, jotka toimivat perustana monen monimutkaisemman taidon oppimisessa. Monessa Sherborne –harjoituksessa ollaan lähekkäin ja kosketuksen kautta lapsen ja perheenjäsenten välille muodostuu kehollinen vuorovaikutussuhde. Positiiviset kokemukset omasta kehosta lisäävät omaehtoista liikkumista sekä halua ilmaista itseään. Uusien asioiden oppiminen turvallisessa ilmapiirissä vahvistaa itsetuntoa ja kannustaa harjoittelemaan lisää.

Sherborne –liikuntaan ei tarvita välineitä, vaan toiminta rakentuu yksinkertaisista perusliikkumistaitojen kehittymistä sekä vuorovaikutusta tukevista harjoituksista. Siksi Sherborne –liikunta sopii erinomaisen hyvin perheliikuntaan, myös omassa kodissa ja pienissä tiloissa toteutettavaksi.  Harjoitusten soveltaminen erilaisille liikkujille on helppoa ja näin kaikki voivat kokea onnistumisen elämyksiä. Harjoitukset myös houkuttelevat kokeilemaan erilaisia tapoja liikkua ja toimia yhdessä.

Yhteisiin liikkumishetkiin ei tarvita muuta kuin sinä, minä ja me ja pikkuisen tilaa ympärillä. Liikkumiseen voi yhdistää satuja, loruja, mielikuvia ja musiikkia. Ilo tarttuu – kannattaa kokeilla.

Lapsi tarvitsee myönteistä kosketusta tasapainoisen kasvun ja kehityksen tueksi. Yksi keino tuoda myönteistä kosketusta arkeen on Satuhieronta, joka välittää lapselle viestin siitä, kuinka tärkeä hän on.

Satuhieronnan tärkeimpänä sisältönä on läsnäolevan kosketuksen ja voimaannuttavien satujen yhdistäminen. Voimauttava satu voi pitää sisällään symbolisia viestejä. Esimerkiksi Taikapuu –satuhieronnan tarinan kautta voidaan vahvistaa lapsen perusturvallisuuden tunnetta. Sadussa puu saa kaiken mitä tarvitsee, jolloin lapsi voi samaistua puun kokemaan turvallisuudentunteeseen. Satujen kautta voidaan tuoda myös viestiä lapsen arvokkuudesta ja ainutlaatuisuudesta.

Kosketuksen ja turvallisten satujen kautta pystytään vahvistamaan luottamussuhteita, ennaltaehkäisemään stressiperäisiä oireita, tukemaan lapsen tervettä itsetunnon kehitystä, sekä mahdollistamaan jakamattoman huomion hetkiä. Satuhieronnan aikana lapsi kokee tulevansa nähdyksi jakuulluksi.

Satuhieronta on lapsilähtöistä, luovaa ja helposti arkeen sovellettavaa. Satuhieronta on monipuolinen menetelmä, jota voidaan käyttää kouluissa, päiväkodeissa, kotona tai missä vain. Tila voi olla ryhmää varten tunnelmavalaistu huone, rentouttavan musiikin soidessa, rentoutuspatjat lattialle levitettynä. Parhaimmillaan satuhierontahetki kuitenkin rakentuu kotona niinä luontaisina läheisyyden hetkinä, joita lapsi ja aikuinen arjessa jakavat. Iltasadun voi kertoa sanojen lisäksi kosketuskuvittamalla, mikä luo lapselle turvaa vaipua rauhalliseen uneen.

Lapsella, niin kuin aikuisellakin, oman käyttäytymisen kontrolli eli tunnesäätelyn taito on yhtä tärkeä taito kuin mikä tahansa muukin opittava taito. On olemassa monenlaisia keinoja ja tapoja, minkä avulla lapsi voi harjoitella itsesäätelyä.

Lapsen kanssa kannattaa etsiä ja kokeilla monenlaisia tapoja rauhoittaa itseä, jolloin se parhaiten toimiva ja luontainen menetelmä löytyy. Kun sopiva tapa hankaliin hetkiin on selvillä, rauhoittumisrutiinin avulla vaikeita tunteita on helpompi sietää ja päästä niistä irti.

Näiden rentoutuskorttien avulla voit luoda vauvasi kanssa ihania, häntä ja sinua rentouttavia hetkiä.

Vanhemman ja vauvan välinen vuorovaikutus ja kiintymys perustuu hyvin vahvasti varhaiseen kosketukseen. Kosketuksen aistiminen on eräs ihmiskehon varhaisimpia toimintoja. On pystytty todentamaan, että sikiö aistii kosketuksen jo parin kuukauden ikäisenä äidin vatsassa, sillä ihon tuntoherkkyys kehittyy hyvin varhaisessa vaiheessa.

Vauvan hieronta on luonnollinen osa vauvan hoitoa. Vauva saa ensimmäisen hierontansa jo kohdun likistyksessä ja keinutuksessa. Syntymän jälkeen maailma voi olla liian valoisa, kylmä ja turvalliset rajat ympäriltä ovat poissa. Toiset vauvat voivat reagoida syntymän jälkeisiin kuukausiin hyvinkin voimakkaasti kokien turvattomuutta uudesta ympäristöstään. Varhaisen kehityksen vaiheessa vastaanotettu kosketus tai sen puute vaikuttavat vielä aikuisenakin sosiaaliseen käyttäytymiseen, ryhtiin, liikkeisiin ja kehon asentoihin. Vauva siis tutustuu maailmaansa ensisijaisesti kosketuksen kautta ja täten kosketus on suorassa yhteydessä kehitykseen.

Vauvan hoitoon ja päivärutiineihin sisällytetty hierontahetki rentouttaa vauvaa saaden hänet levollisemmaksi. Samalla turvataan rauhallinen yhdessäolon hetki, joka syventää aikuisen ja vauvan välistä suhdetta.

• Sekä värittäminen että piirtäminen voivat olla läsnäoloharjoitusta.
• Värittäminen ja piirtäminen lievittävät kehon ja mielen stressireaktioita yllättävän nopeasti ja sopii oikein hyvin sekä aikuisille että lapsille.
• Värittäessäsi antaa tilaa alitajunnalle sekä uusille ideoille.
• Värien käyttö ja värittäminen tuottavat yksinkertaisesti iloa.
• Värittäminen ei vaadi mitään eritystaitoa ja siihen harvemmin liittyy ”en osaa”-tyyppisiä uskomuksia, joten ilokin pääsee paremmin vapaaksi.
• Tietoinen värittäminen sekä piirtäminen lisäävät itsetuntemusta.
• Tietoinen värittäminen ja piirtäminen ovat sopivan hidasta ja rentouttavaa toimintaa, joka vähentää stressiä ja lisää elämäniloa ja keskittymiskykyä. Samalla se on luovaa puuhaa, joka herättelee mieltä sekä ylläpitää vireyttä ja tarkkaavaisuutta.
• Ajatus, tunne ja tahto.
• Sopii kaikille, erityisesti arjen keskellä rentoutumista kaipaaville aikuisille ja lapsille.
• Sopii hyvin lapsen kanssa yhdessä rauhoittumiseen.

1. Keinutellaan peräkkäin istuen eteen ja taakse.
2. Keinutellaan taakse kuperkeikkaan asti.
3. Keinutellaan kasvotusten sivulta sivulle.

Harjoitellaan lähekkäin olemista ja oman kehon tiedostamista. Keinuttelu aktivoi tasapainoaistia ja keinujat saavat liikekokemuksia eri suuntiin. Luottamus perheenjäsenten välillä vahvistuu. Keinua voi myös hitaasti tai nopeasti  – ja laulujen ja lorujen tahdittamana vasta onkin kiva keinua.

Miten vielä voisitte keinutella?

Ennen satuhierontaa on tärkeää kysyä lupa hierottavalta. Tämä on tärkeää, sillä kosketus on vapaaehtoista ja siitä voi aina kieltäytyä. Juuri vapaaehtoisuus ja vastavuoroisuus tekevät kosketuksesta turvallisen ja rentouttavan kokemuksen.

Yleensä satuhieronnassa ollaan makuullaan, mutta voi myös istua jos se tuntuu paremmalta. Tärkeämpää on hyvä olo, ei missä asennossa ollaan. Selkä on yleisin ja helpoin paikka tehdä satuhierontaa. Satuhierontakohtina voivat olla myös jalat, kädet, pää ja vatsa.

Aloita ja lopeta laskemalla molemmat kädet rauhallisesti hetkeksi selän päälle vierekkäin. Kädet kertovat hierottavalle ”Nyt aloitan” ja ”Nyt lopetan”. Tämä lisää turvallisuutta ja luottamusta.

Kosketuskuvita ne kohdat sadusta, jotka ovat yksinkertaista ja selkeää kuvittaa. Muissa kohdissa kämmenet voivat levätä rauhassa paikallaan selän päällä tai silitellä hiljaa kunnes tulee seuraava kohta, joka on helppo ja yksinkertainen kuvittaa kosketuksin.

Käytä satuhieronnassa omaa luovuuttasi, niin tarinan kerronnassa kuin liikkeitä tehdessäsi. Rauhoitu myös itse. Pidä tarpeeksi taukoja lauseiden välillä, jotta kosketus ehtii kertoa omaa viestiään, ja kosketa välillä koko kämmenellä. Nämä kaikki lisäävät läsnäoloa ja vahvistavat aitoa yhteyttä hierottavasi kanssa.

Jos lapsesi kaipaa rauhoittumista, voit hyödyntää satuhieronnassa hitaasti alaspäin suuntautuvaa sivelyä. Alaspäin suuntautuvat hitaat liikkeet rauhoittavat lasta. Ylöspäin suuntautuvat tai nopeat liikkeet puolestaan aktivoivat lasta, tuovat eloa ja ilon kokemuksia. Satuhieronnassa kosketuksen on hyvä olla läsnäolevaa ja hierottavaa kuuntelevaa.

Lasten kanssa on mukava askarrella. Seuraavalla kerralla, kun askarteluvälineet kaivellaan taas kaapista esiin, voisi lapsen kanssa valmistaa hauskan kaverin itsesäätelyn tueksi.

Kiukkukaveri on kiukkuisten hetkien apulainen, jonka kanssa lapsi saa hengitellä kiukkuaan ja vihaansa ulos. Erilaiset hengitysharjoitukset toimivat lapselle itsesäätelyn tukena, mutta niiden käyttöönottoa helpottaa jokin hauska asia niiden ympärillä, kuten tässä tapauksessa itse askarreltu ja suunniteltu kiukkukaveri.

Kiukkukaverin voi askarella rullaamalla kartongista kapean putken, jonka sisään voi teipillä kiinnittää kevyttä silkkipaperia ohuina suikaleina. Lapsi voi kiukustuessaan hengitellä putken läpi ja katsella kuinka kiukkukaveri puhaltelee myös lieskojaan ulos.

Loruttelu ja rytmittely kehittävät lapsen musiikillisia ja kielellisiä taitoja iloisella ja rennolla tavalla. Ennen kaikkea loruttelu on hauskaa ja innostaa myös aikuista heittäytymään sanojen ja rytmin leikkiin!

Nämä lorut ovat syntyneet Rytmiä ja riemua -perheryhmässä. Loruja luetaan yhteen ääneen istuen piirissä tai lapsen kanssa vastakkain. Samalla taputetaan rytmiä vuorotellen: ensin kädet omiin polviin ja sitten kädet yhteen.

Esittelyloru
Rytmiä ja riemua
tänään ompi tiedossa
Kukas sieltä tulikaan
meidän kanssa taputtaan?

• Lorun jälkeen yksi sanoo nimensä
• Muut toistavat nimen yhteen ääneen taputusta jatkaen
• Loru luetaan uudelleen seuraavalle, kunnes kaikki on esitelty

Tunneloru
Rytmiä ja riemua
meillä ompi taskussa
Mikä tunne sinulla
tänään onkaan mukana?

• Lorun jälkeen yksi sanoo valitsemansa tunteen ja näyttää siihen sopivan liikkeen, esim. ”ilo” kädet ilmaan nostaen
• Muut toistavat tunteen ja liikkeen yhdessä
• Lorua toistetaan niin kauan kuin se tuntuu kaikista mukavalta

Ohjeita ja vinkkejä lorutteluun

• Lisää valmiita loruja ja runoja löytyy esimerkiksi kirjastosta, mutta niitä on helppo keksiä myös itse yhdessä lapsen kanssa.
• Loruttelussa ei ole oikeaa tai väärää tapaa, vaan tärkeintä on yhdessä tekeminen ja ilo.
• Äänen, rytmin tai sanojen ei tarvitse olla täydellisiä. Leikki syntyy heittäytymisestä.
• Loruttelua voi soveltaa lapsen iän ja kiinnostuksen mukaan. Pienemmät voivat kuunnella ja seurata liikkeitä, isommat lapset taas keksiä omia sanoja, nimiä, tunteita tai rytmejä.
• Toisto tukee oppimista ja tuo loruihin turvaa.
• Lorujen yhteyteen voi liittää taputusten lisäksi liikettä, ilmeitä ja eleitä. Tunnesanoja voi havainnollistaa kasvojen ilmeillä tai kehon liikkeillä, jolloin lapsen tunne- ja vuorovaikutustaidot vahvistuvat.
• Loruttelu sopii hyvin arjen hetkiin, kuten siirtymiin, pukemiseen, odotteluun tai rauhoittumiseen.
• Anna lapsen osallistua ja vaikuttaa! Lapsen ideat tekevät loruttelusta merkityksellistä.

Ilmasoitinten soittaminen on leikkimielinen ja vapauttava tapa kokea musiikki kehollisesti. Se kutsuu lasta ja aikuista heittäytymään musiikin vietäväksi ja ilmaisemaan rytmiä, tunnelmaa ja liikettä mielikuvituksellisesti. Ilmasoitinten soitossa musiikkiin ei tarvita oikeita soittimia, vaan oma keho ja mielikuvitus riittävät.

Valitkaa yhdessä erilaisia kappaleita ja kuunnelkaa, millaisia soittimia musiikki herättää. Joku voi soittaa ilmakitaraa, toinen rumpuja, pianoa, viulua tai aivan uudenlaista itse keksittyä soitinta. Jokainen saa liikkua ja soittaa musiikin tahdissa omalla tavallaan.

Ilmasoitinten soitto tukee lapsen musiikillista ilmaisua, kehonhallintaa ja rytmitajua sekä rohkaisee luovuuteen. Yhdessä soittaminen vahvistaa perheen vuorovaikutusta ja tuo yhteisiin hetkiin iloa, naurua ja onnistumisen kokemuksia.

Ohjeita ja vinkkejä ilmasoitinten soittoon

• Valitkaa kappaleita, joissa on selkeä rytmi, vaihteleva tempo tai tunnelma.
• Anna lapsen keksiä oma ilmasoitin ja tapa soittaa sitä. Tässä ei ole oikeaa tai väärää tapaa.
• Voitte soittaa kaikki samaa ilmasoitinta tai valita jokaiselle oman.
• Kannusta liikkumaan musiikin mukana: hyppimään, keinumaan, taputtamaan tai pysähtymään musiikin mukaan.
• Musiikkia voi välillä kuunnella silmät kiinni ja kokeilla, miten keho haluaa liikkua.
• Ilmasoitinten soitto sopii hyvin energian purkamiseen, ilon hetkiin tai arjen piristykseksi.
• Ilmasoitinten soitossa tärkeintä on yhdessä tekeminen ja musiikista nauttiminen. Leikki, mielikuvitus ja liike tekevät musiikista elävää ja merkityksellistä koko perheelle.

Vauva voi mieluiten köllötellä kylkimakuulla. Jos hän ei viihdy kyljellään, voi vauvan asentoa vaihtaa selinmakuulle tai pitää häntä sylissäsi vatsan päällä, itse istuen. Jos pidät vauvaa sylissäsi, pallean rentoutus onnistuu vain toisella kädellä.

Laita toinen kätesi vauvan pallean päälle, siten että sormesi asettuvat alimpien kylkiluiden kaarelle. Toinen kätesi on vauvan selän puolella ylimpien lannenikamien kohdalle.

Tunne molemmat kätesi vauvan kehon pinnalla. Kuvittele, että painat vähitellen ja hellästi kyseisen kehon osaa kokoon käsiesi välissä. Älä oikeasti paina. Tunne kuinka lämpö vapautuu kädestäsi toiseen käteesi, ja lämpöaalto siirtyy vauvaan.

Pallea rentoutus on erittäin hyvä silloin, kun vauvan pallea on puristunut ja kuormittaa ruokatorvea.

Mandaloiden värittämisessä on kyse kauneuden tavoittelusta, harmoniasta ja luovasta ongelmanratkaisusta.

Voit valita miten täytän kunkin tyhjän kohdan? Omaa elämänkukkamandalaa luodessa teet monenlaisia valintoja. Kun mandala on valmis, tunteet ovat huomaamatta saattaneet selkeytyä. Kun teet mandalaa, tiedostamattasi prosessoit omia tunteita ja ajatuksia.

Tehtävä: Tulosta itsellesi sekä lapsellesi elämänkukkamandala. Voitte molemmat värittäkää omanne. Halutessanne voitte myös värittää yhteisen mandalan tai vaikkapa tehdä koko perheen yhteisen mandalan.

Tulosta tästä mandalat.

1. Lapsi seisoo lattialla istuvan aikuisen selän takana, keskellä. Lapsi kumartuu/kurkottaa aikuisen oikean olkapään yli, kädet kohti lattiaa.

2. Aikuinen laittaa vasemman kätensä lapsen takaraivon päälle (lapsen leuka painautuu kohti rintaa) ja oikealla kädellä ohjaa lapsen liikettä lantion päältä.

3. Lapsi tulee rauhallisesti kuperkeikalla aikuisen olan yli lattiaan, aikuisen jalkojen väliin.

Kuperkeikka on monelle jännittävä juttu, mutta sen itsenäinen harjoittelu helpottaa, kun ensimmäiset kuperkeikat tehdään turvallisen aikuisen kanssa. Lapsen (ja aikuisenkin) luottamus omiin kykyihin kasvaa onnistuneiden kuperkeikkojen myötä. Noin kaksivuotiaiden kanssa tämä tapa harjoitella kuperkeikkoja onnistuu jo hyvin, mutta tätä on tehty myös kouluikäisten kanssa taitotason mukaan. Kokemuksenkin antaminen on tärkeää.

Kuperkeikassa harjoitellaan tasapanoaistin toimintaa ja kehon hallintaa liikkeessä. Kuperkeikan jälkeen voi jäädä vaikka vähäksi aikaa keinuttelemaan aikuisen syliin. Tai kuperkeikkaan voi valmistautua keinuttelemalla ensin hetken verran aikuisen sylissä, luottamus omiin kykyihin kasvaa ja turvallisuuden tunne lisää uskallusta kokeilla kuperkeikkaa.

Tukiviittomat voivat olla hyvä apu satuhieronnassa lapselle, jolla on poikkeavuuksia aistitiedon käsittelyssä, haasteita puheen tuottamisessa tai ymmärtämisessä. Kuulovammaisten lasten kohdalla tukiviittomat satuhieronnassa helpottavat lasta vastaanottamaan sadun viestin.

Vaikka Satuhierontaa tehdään yleisimmin selän alueelle, erityislasten kohdalla sinun kannattaa huomioida lapsen erityisen tuen tarpeet. Lapsi saattaa hakeutua satuhierontahetkessä selinmakuulle, jotta hän näkee kasvosi. Suun liikkeet ja ilmeet tukevat lasta tavoittamaan sadun viestin ja yhteisen yhteyden.

Tukiviittomia voit lisätä satuhieronnan kerrontaan tarinaan sopiviin ydinkohtiin.

Höyhenhengitys voi toimia lapsen kanssa rauhoittumisen keinona. Erityisesti silloin, kun lasta suututtaa, jännittää tai hän on levoton, voi höyhenhengitys –harjoitus auttaa lasta. Höyhenhengitystä kannattaa harjoitella etukäteen leikinomaisena mielikuvitusleikkinä, jolloin sen käyttö onnistuu paremmin rauhoittumistilanteissa.

Auta lasta kuvittelemaan nenänsä päälle höyhen. Voit asettaa näkymättömän höyhenen nenälle painamalla hellästi etusormella pientä nenänpäätä. Kehota lasta puhaltamaan höyhen rauhallisesti, pitkin puhalluksin pois. Välillä höyhen laskeutuu takaisin nenälle, jolloin se puhalletaan taas pois. Parhaimmillaan höyhenhengitysharjoitus toimii, kun lapsi on rennosti sylissäsi nojaavassa asennossa ja hengittelet lapsesi kanssa höyhentä ylös ja alas.

Myöhemmin pienen nenän painallus jo muistuttaa lasta höyhenhengityksestä.

Rumpuaskartelussa yhdistyy luovuus, musiikki ja yhdessä tekemisen ilo! Omien rumpujen askartelu innostaa lasta tutkimaan ääntä, rytmiä ja soittamista leikin kautta. Samalla lapsi saa kokemuksen siitä, että musiikkia voi tehdä monella tavalla, myös itse ja kotoa löytyvillä välineillä.

Rummut askarrellaan kotona löytyvistä tarvikkeista, kuten ämpäreistä, muovimukeista, purkeista tai rasioista. Jokainen soittaja saa oman rummun, joka koristellaan yhdessä. Kun soitin on itse tehty, siihen syntyy erityinen suhde ja soittaminen tuntuu entistä merkityksellisemmältä.

Askartelun jälkeen rummut kutsuvat yhteiseen musisointiin. Rytmejä voi kokeilla vapaasti, yhdessä tai vuorotellen. Rumpujen avulla on helppo harjoitella kuuntelemista, oman vuoron odottamista ja yhteistä rytmiä, ennen kaikkea iloiten ja leikkien.

Tarvikkeita rumpuaskarteluun

• Ämpäri, muovimuki, purkki tai rasia
• Koristeluun esimerkiksi teippiä, tarroja, väripapereita, tusseja tai maalia
• Halutessa kapuloiksi puukepit, kynät tai lusikat

Ohjeita ja vinkkejä rumpuaskarteluun

• Kaikki kodin kestävät astiat ja rasiat voivat toimia rumpuina. Kokeilkaa rohkeasti erilaisia ääniä.
• Anna lapsen valita rummun materiaali ja koristelut. Oman näköinen soitin lisää innostusta.
• Rumpuja voi koristella ennen tai jälkeen soittamisen, lapsen jaksamisen mukaan.
• Soittakaa yhdessä vapaasti tai kokeilkaa helppoja rytmejä taputtaen ja rummuttaen vuorotellen.
• Rumpuaskartelu sopii hyvin perheen yhteisiin hetkiin ja tuo iloa kaikenikäisille.
• Muista, että tärkeintä ei ole lopputulos vaan yhdessä tekeminen ja soittamisesta nauttiminen!

Vauva voi mieluiten köllötellä kylkimakuulla. Jos hän ei viihdy kyljellään, voi vauvan asentoa vaihtaa selinmakuulle.

Laita toinen kätesi vauvan ristiluun kohdalle alaselälle ja toinen kätesi hänen alavatsalle. Tunne kuinka lämpö vapautuu kädestäsi toiseen käteesi, ja lämpöaalto siirtyy vauvaan.

Tunne molemmat kätesi vauvan kehon pinnalla. Kuvittele, että painat vähitellen ja hellästi kyseisen kehon osaa kokoon käsiesi välissä. Älä oikeasti paina.

Labyrintti on tehtävä oikealle aivopuoliskolle. Se sisällyttää intuitiota, luovuutta ja mielikuvitusta. On olemassa ainoastaan yksi tie, ja sama tie joka vei sinut labyrintin keskiöön, vie sinut myös takaisin ulos.  Ei ole umpikujia. Tie vie sinut keskiöön ja takaisin ulos, vaikka tie ei ehkä näytä siltä mitä olit odottanut tai suunnitellut.

Voit piirtää oman labyrintin paperille tai vaikkapa hiekalle tai lumeen yhdessä lapsesi kanssa. Kivistä tai muusta luonnonmateriaalista saat rakennettua myös helposti riittävän ison labyrintin jossa voitte vaikka kävellä. Internetistäkin löydät erilaisia labyrintin malleja.

Labyrintin piirtämisen malli

Tehtävä:

1. Valitse lapsesi kanssa omat esineet, jotka haluatte piirtää. Esine voi olla mikä vain esim. pallo, puhelin, kenkä, kukka, lelu tms. teidän ei tarvitse piirtää täsmälleen samanlaista kuvaa vaan kyse on tietoisen läsnäolon harjoituksesta. Kyse on kyvystä tarkkaavaisesti rekisteröidä jotain silmän avulla.
2. Voit auttaa lastasi valitsemaan esineen. Kun te molemmat olette valinneet oman esineen, voitte piirtää ne. Lapsi ja aikuinen tekevät siis oman piirustuksen omasta valitsemastaan esineestä.
3. Kun piirros on valmis, tutkikaa sen jälkeen uudelleen tarkkaan valitsemaanne esinettä muutaman minuutin ajan. Pyrkikää löytämään niin monta yksityiskohtaa esineestä, kun vain on mahdollista. Aikuinen voi auttaa lasta havaintojen teossa.
4. Tehkää nyt uusi piirustus samasta esineestä.
5. Kun työ on valmis, laittakaa omat tekemänne piirustukset vierekkäin ja verratkaa kummassa piirustuksessa on enemmän yksityiskohtia.
6. Lopuksi voitte keskustella siitä millaista oli ratkaista tehtävä eli piirtää ja istua ja tutkia esinettä tarkkaavaisesti.

Esimerkkejä esineistä

Kalanruoto

Lattialla maaten, yksi kerrallaan asettuu kalanruotoon eli laittamalla päänsä edellisen mahanpäälle, jalat viistoon poispäin edellisestä.

Pienet rauhoittumishetket pysäyttävät ja auttavat säätelemään vastaanotettavan aisti-informaation määrää. Varsinkin kun on väsynyt, levoton tai stressaantunut, olisi hyvä oppia pysähtymään hetkeksi yksin, yhdessä sisarusten kanssa tai koko perheenä.

Mitä tapahtuu, jos ei osaa pysähtyä? Millaista toiminta on väsyneenä, levottomana tai stressaantuneena. Jokainen voi harjoittelun avulla löytää oman tavan pysähtyä hetkeksi.

Pysähtyä voi hetkeksi esimerkiksi selällään, mahallaan tai kyljellään maaten.  Mikä vain sinusta parhaimmalta tuntuu!

Rauhoittua voi myös hetkeksi perheenjäsenen kanssa sylityksin ja kuunnella toisen hengittämistä ja tuntea, kun toisen rintakehä nousee ja laskee hengityksen tahtiin. Perheenjäsenen kanssa voi myös tovin pötkötellä selkä selkää vasten, pienempi isomman selän päällä maaten tai vierekkäin mahallaan vain varpaiden koskiessa toiseen.

Mikä olisi teidän perheenne  suosikkitapa pysähtyä hetkeksi?

Koko perhe tai omat ja naapurin lapset yhdessä, voi pysähtyä esimerkiksi tunnelin jälkeen yhtenä rivinä pötköttelemään hetkeksi ja keräämään voimia seuraavaa toimintaa varten.

Pysähtyminen arjen kiireen keskellä auttaa meitä jaksamaan ja voimaan paremmin. Kun pienestä pitäen opimme löytämään itsestämme rentouden ja kyvyn rauhoittua,  siirtyy se arjen toimintoihin, päiväkotiin, kouluun ja työelämään.

Illalla on kiva mennä nukkumaan lempeässä Satuhieronassa, jossa voi kosketuskuvittaa vaikka tämän päivän tapahtumia yksinkertaisesti. Satuhieronnan voi tehdä esimerkiksi yhdestä päivään kuuluneesta tapahtumasta (uimahallikäynti, pulkkamäki, metsäretki). Lapselle voi olla elämys saada olla Satuhieronnassa päähenkilönä.

Joskus varsinaisen Satuhieronnan sijaan, pelkkä kevyt silitys voi olla riittävää lapselle päästä purkamaan päivän tapahtumia.Mennyttä päivää voi käydä läpi samalla myös keskustellen. Läsnäoleva kosketus vahvistaa lapselle kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemusta. Kosketus myös vahvistaa tunneyhteyttä ja luottamusta. Lapsi voi kertoa näissä hetkissä omia tunteitaan tai mieltä painaneita asioita, jotka eivät olisi nousseet esiin ilman kosketusta ja läsnäoloa. Näissä hetkissä voi miettiä tässä päivässä olleita asioita, joista olette kiitollisia.

Kokeile, ja saatat huomata hetkien vaikuttavan positiivisesti lapseesi sekä sinuun itseesi.

Lapsen kanssa on hyvä jutella ja käydä etukäteen läpi niitä tilanteita, jolloin lapsi on vihainen ja negatiivisten tunteiden vallassa. Tilanteista juttelun olisi hyvä tapahtua silloin, kun lapsi on rauhallinen ja kaikki on hyvin. Voitte yhdessä miettiä, mitä keinoja lapsi voisi käyttää rauhoittaakseen itsensä.

Lapsi voi itse tai aikuisen avustamana tehdä joko kuvista tai kirjoittamalla taulun huoneen seinälle, jonka avulla hän voi koittaa säädellä omaa käyttäytymistään. Huoneentaulun kohdat lapsen kannattaa keksiä itse, aikuisen avustuksella tietenkin, jolloin ne muistuvat helposti mieleen ja ovat lapselle ymmärrettäviä. Ja tämänhän ei tarvitse olla niin vakavaa, pieni hassuttelu sallitaan auttamaan tunteiden hallinnassa.

Vauva voi mieluiten köllötellä kylkimakuulla. Jos hän ei viihdy kyljellään, voi vauvan asentoa vaihtaa selinmakuulle.

Laita toinen kätesi alimpien niskanikamien kohdalle yläselkään. Aseta toinen kätesi vauvan rintakehän yläosaan, sormet kevyesti solisluiden päällä.

Tunne molemmat kätesi vauvan kehon pinnalla. Kuvittele, että painat vähitellen ja hellästi kyseisen kehon osaa kokoon käsiesi välissä. Älä oikeasti paina.

Tehtävä:

1. Piirtäkää lapsenne kanssa toisistanne muotokuvat. Kuva voi olla kokovartalokuva tai vaikka vain kasvokuva. Tarkoitus ei ole piirtää täsmälleen samanlaista kuvaa vaan kyse on tietoisen läsnäolon harjoituksesta.  Kyse on kyvystä tarkkaavaisesti rekisteröidä jotain silmän avulla. Auta lastasi tekemään havaintoja.
2. Auta lastasi valitsemaan kuvakulma muotokuvan piirtämiseen. Kun te molemmat olette valinneet kuvakulman, voitte sitten piirtää muotokuvan toisistanne. Sekä lapsi että aikuinen piirtävät toisistaan muotokuvat.
3. Kun teidän molempien piirrokset ovat valmiit, tutkikaa sitten tarkkaan toisianne muutaman minuutin ajan. Auta lastasi löytämään niin monta yksityiskohtaa sinusta, kun vain on mahdollista. Tee myös itse samoin lapsesi suhteen.
4. Piirtäkää nyt uudet muotokuvat toisistanne.
5. Kun työt ovat valmiit, laittakaa piirtämänne muotokuvat vierekkäin. Verratkaa kummassa piirustuksessa on enemmän yksityiskohtia. Auta lastasi tekemään havaintoja.
6. Lopuksi voitte keskustella siitä millaista oli ratkaista tehtävä eli piirtää ja istua sekä tutkia toista ihmistä tarkkaavaisesti.

Kasvot

Tunnelit

Miten eri tavoilla voidaan kehoista muodostaa tunneli?

Konttaustunneli, haaraseisontatunneli, rapukävelytunneli, erilaisista koloista muodostuva tunneli …vain mielikuvitus on rajana tunneleita keksittäessä.

Miten tunnelista voi mennä läpi? Miten huolehditaan, ettei tunneli romahda? Saako tunnelin seiniin koskea? Kuuluuko tunnelista ääniä?

Mennäänkö tunnelista läpi yksin vai vanhemman/sisaruksen kanssa?

Jokainen vuorollaan.  Jos ei jaksa mennä koko tunnelia, voi poistua jostakin välistä ja antaa seuraavalle tilaa. Jos tarvitsee apua liikkumiseen, tunnelin alta pääsee viltin päällä matkustaen.

Rakennelmat

Perhe voi tehdä kehoistaan rakennelman, jossa jokainen perheenjäsen liittyy jollakin kehonosalla koskettaen muuhun rakennelmaan. Tuetaan ja kannustetaan kaikkia keksimään oma tapa liittyä rakennelmaan.

Yksi kerrallaan kokeilee, mistä kaikkialta voi päästä yli, ali tai läpi. Kun kiertäjä on mielestään kokeillut riittävästi, tehdään uusi rakennelma ja seuraava kiertäjä pääsee kokeilemaan rakennelmassa liikkumista.

Millaisia sääntöjä tarvitaan? Saako toisiin koskea? Voiko olla lähellä toisia tai mahdollisimman kaukana. Voisiko rakennelmia tehdä yhdessä perheen kanssa ulkona? Rakennelmille voi antaa hauskoja nimiä. Jos tarvitsee apua liikkumiseen, viltin päällä matkustaen pääsee monesta kohdin ali ja kiertelemään rakennelmaa.

Keksitään yhdessä, tehdään yhdessä ja ratkaistaan ongelmia yhdessä. Jokainen perheenjäsen voi osallistua omalla tavallaan, olemalla joko ihan lähellä tai ottamalla reviirilleen sopivasti tilaa. Hahmotetaan omaa kokoa: mistä mahdunkaan läpi? Lattiatasossa liikkuminen vie paljon enemmän energiaa kuin käveleminen tai juokseminen. Kokeilkaa!

Olipa kerran pieni orava, joka keräsi metsässä marjoja, pähkinöitä ja siemeniä.
(Sormilla pitkin selkää pientä rauhallista liikettä, välillä pysähtyen.)

Yhden pienen siemenen orava piilotti maahan. Se olikin taikapuun siemen.
(Alaselässä selkärangan kohdalle sormen painallus.)

Siemen alkoi kasvamaan ja kasvamaan. (Kummallakin kädellä selkärangan läheltä lähdetään pikkuhiljaa painellen tai sivellen ylöspäin.)

Kasvamaan ja kasvamaan. Siihen alkoi tulla oksia. (Vedetään selkärangasta sivulle päin rauhallisia vetoja.)

Ja kohta puu oli kasvanut niin suureksi, että sen latva ja oksat hipoivat jo pilviä.
(Vedetään rauhallisin tuntuvin liikkein vetoja pitkin käsiä pitkin päätä, kuin latvan kasvua mukaillen.)

Puu oli taikapuu ja se osasi puhua. Puu sanoin pilville: ”Olen janoinen, antakaa minulle vettä.” Ja kohta alkoi tippua pisaroita pikkuhiljaa. (Pikku ropinaa sormilla.)

Ja sade alkoi voimistua. Vettä tuli oksille, rungolle, lehdille ja ihan juuriin asti.
(Voi vedellä sormilla selkää, päätä ja mahdollisesti käsistä kuin sade, joka huuhtelee. Tässä voit vetää vetoja jalkoihin myös, kuin juuriin).

ja vesi kasteli maan ja puu sai juoda kyllikseen.

Kun puu oli juonut tarpeeksi, se sanoi auringolle ” Paista minulle, tarvitsen valoasi”. Ja aurinko tuli esiin pilvien takaa ja alkoi lämmittämään ihanasti puun oksia ja lehtiä.(Pyörittäviä liikkeitä koko selälle ja käsille.)

Auringon paiste kutsui linnut lentämään ja ne laskeutuivat yksitellen puun oksille isona parvena. (Koko kämmenellä painetaan aina siitä kohtaa, johon lintu laskeutuu ja lintuja voi olla monta.)

Puu oli onnellinen kuunnellessaan joka päivä niiden laulua tuulen leikitellessä oksissa.
(Pyöriviä, tuulimaisia liikkeitä sormilla.)

Sen pituinen se.
(Voit painaa vielä kämmenillä selkää kevyesti lopettamisen merkiksi).

Lapsen kanssa voi keksiä kiukkuisiin hetkiin ”taikasanan”. Kun lasta suututtaa, harmittaa tai hän on vihainen ja tunteidensa vallassa, voi aikuinen koittaa poistaa pahaa mieltä taikasanan avulla. Lapsi on etukäteen keksinyt itselleen taikasanan, jonka avulla hänen harminsa vähenee ja lähtee ehkä kokonaan pois. Taikasana on yleensä hassu ja höpsö, joka rupeaa naurattamaan lasta harmin keskellä.

Mikä tunne soi? -pelin avulla voi rauhallisesti tutkia ja näyttää toisille musiikin herättämiä tunteita yhdessä koko perheellä. Peli kutsuu lasta ja aikuista pysähtymään musiikin äärelle, kuuntelemaan tarkasti ja ilmaisemaan tunteita luovasti oman kehon avulla.

Pelin kulku

• Yksi osallistuja kuuntelee musiikkikappaleen tai osan siitä kuulokkeista.
• Kun yksi kuuntelee musiikkia kuulokkeista, muut odottavat ja seuraavat rauhassa.
• Kuuntelun jälkeen kuuntelija esittää musiikin herättämän tunteen ilmein, elein tai liikkein pantomiimina.
• Muut yrittävät arvata, mistä tunteesta on kyse. Oikein arvannut saa pisteen tai jaetaan yhteinen onnistumisen ilo.
• Tämän jälkeen kappale kuunnellaan yhdessä ilman kuulokkeita.
• Lopuksi jutellaan lyhyesti siitä, miltä musiikki muista kuulosti ja millaisia tunteita tai mielikuvia se herätti.

Vinkkejä pelaamiseen

• Peliin kannattaa valita etukäteen musiikkia, jossa on selkeä tunnelma, tempo tai dynamiikka.
• Tunteen esittämiseen ei tarvita sanoja, vaan liike ja ilmeet riittävät.
• Yhteisessä keskustelussa voi kysyä esimerkiksi: Miltä musiikki sinusta tuntui?
• Pisteiden laskeminen on vapaaehtoista. Tärkeintä on kuunteleminen ja kokemusten jakaminen.
• Jokainen kokee musiikin omalla tavallaan: kaikki tunteet ovat sallittuja ja arvokkaita.

Peli tukee lapsen tunneilmaisua, tunnesanojen oppimista ja empatiataitoja. Yhdessä kuunteleminen, arvaaminen ja keskustelu vahvistavat perheen vuorovaikutusta ja auttavat huomaamaan, että tunteet voivat olla erilaisia ja yhtä lailla arvokkaita.

Vauva voi mieluiten köllötellä kylkimakuulla. Jos hän ei viihdy kyljellään, voi vauvan asentoa vaihtaa selinmakuulle.

Laita toinen kämmenesi vauvan pään päälle pehmeästi ja anna saman käden kyynärvarren levätä vauvan selkärankaa vasten. Pidä toinen kätesi vauvan pallean päällä. Kuvittele lämmön virtaavan käsissäsi.