Perheille

Lapset nauttivat liikkumisesta, kun saavat liikkua kukin omalla tavallaan. He tarvitsevat pienestä pitäen monipuolisia liikkumiskokemuksia kokonaisvaltaisen kehittymisen ja oppimisen tueksi.

Englantilainen Veronica Sherborne (1922-1990) seurasi liikunnan opettajana ja fysioterapeuttina toimiessaan eri-ikäisten lasten leikkimistä ja liikkumista. Hän päätyi ohjauskokemustensa ja havainnointinsa perusteella ajatukseen, että lapsella on kaksi perustarvetta:

1. Jokaisen lapsen on tärkeää kokea oma kehonsa siten, että hän voi tuntea olevansa siinä kotonaan ja tämän kokemuksensa avulla hän voi saavuttaa kehonsa hallinnan.
2. Jokaisella lapsella täytyy olla mahdollisuus ihmissuhteiden solmimiseen.

Sherborne –liikunnassa korostuu yhdessä tekeminen ja läheisyys. Liikkumalla opitaan vuorovaikutustaitoja, kehon tiedostamista ja sen hallintaa, tilan ja voimankäytön tiedostamista sekä ajan ja rytmin hahmottamista. Toisin sanoen opitaan sellaisia taitoja, jotka toimivat perustana monen monimutkaisemman taidon oppimisessa. Monessa Sherborne –harjoituksessa ollaan lähekkäin ja kosketuksen kautta lapsen ja perheenjäsenten välille muodostuu kehollinen vuorovaikutussuhde. Positiiviset kokemukset omasta kehosta lisäävät omaehtoista liikkumista sekä halua ilmaista itseään. Uusien asioiden oppiminen turvallisessa ilmapiirissä vahvistaa itsetuntoa ja kannustaa harjoittelemaan lisää.

Sherborne –liikuntaan ei tarvita välineitä, vaan toiminta rakentuu yksinkertaisista perusliikkumistaitojen kehittymistä sekä vuorovaikutusta tukevista harjoituksista. Siksi Sherborne –liikunta sopii erinomaisen hyvin perheliikuntaan, myös omassa kodissa ja pienissä tiloissa toteutettavaksi.  Harjoitusten soveltaminen erilaisille liikkujille on helppoa ja näin kaikki voivat kokea onnistumisen elämyksiä. Harjoitukset myös houkuttelevat kokeilemaan erilaisia tapoja liikkua ja toimia yhdessä.

Yhteisiin liikkumishetkiin ei tarvita muuta kuin sinä, minä ja me ja pikkuisen tilaa ympärillä. Liikkumiseen voi yhdistää satuja, loruja, mielikuvia ja musiikkia. Ilo tarttuu – kannattaa kokeilla.

1. Keinutellaan peräkkäin istuen eteen ja taakse.
2. Keinutellaan taakse kuperkeikkaan asti.
3. Keinutellaan kasvotusten sivulta sivulle.

Harjoitellaan lähekkäin olemista ja oman kehon tiedostamista. Keinuttelu aktivoi tasapainoaistia ja keinujat saavat liikekokemuksia eri suuntiin. Luottamus perheenjäsenten välillä vahvistuu. Keinua voi myös hitaasti tai nopeasti  – ja laulujen ja lorujen tahdittamana vasta onkin kiva keinua.

Miten vielä voisitte keinutella?

Lapsi tarvitsee myönteistä kosketusta tasapainoisen kasvun ja kehityksen tueksi. Yksi keino tuoda myönteistä kosketusta arkeen on Satuhieronta, joka välittää lapselle viestin siitä, kuinka tärkeä hän on.

Satuhieronnan tärkeimpänä sisältönä on läsnäolevan kosketuksen ja voimaannuttavien satujen yhdistäminen. Voimauttava satu voi pitää sisällään symbolisia viestejä. Esimerkiksi Taikapuu –satuhieronnan tarinan kautta voidaan vahvistaa lapsen perusturvallisuuden tunnetta. Sadussa puu saa kaiken mitä tarvitsee, jolloin lapsi voi samaistua puun kokemaan turvallisuudentunteeseen. Satujen kautta voidaan tuoda myös viestiä lapsen arvokkuudesta ja ainutlaatuisuudesta.

Kosketuksen ja turvallisten satujen kautta pystytään vahvistamaan luottamussuhteita, ennaltaehkäisemään stressiperäisiä oireita, tukemaan lapsen tervettä itsetunnon kehitystä, sekä mahdollistamaan jakamattoman huomion hetkiä. Satuhieronnan aikana lapsi kokee tulevansa nähdyksi jakuulluksi.

Satuhieronta on lapsilähtöistä, luovaa ja helposti arkeen sovellettavaa. Satuhieronta on monipuolinen menetelmä, jota voidaan käyttää kouluissa, päiväkodeissa, kotona tai missä vain. Tila voi olla ryhmää varten tunnelmavalaistu huone, rentouttavan musiikin soidessa, rentoutuspatjat lattialle levitettynä. Parhaimmillaan satuhierontahetki kuitenkin rakentuu kotona niinä luontaisina läheisyyden hetkinä, joita lapsi ja aikuinen arjessa jakavat. Iltasadun voi kertoa sanojen lisäksi kosketuskuvittamalla, mikä luo lapselle turvaa vaipua rauhalliseen uneen.

• Sekä värittäminen että piirtäminen voivat olla läsnäoloharjoitusta.
• Värittäminen ja piirtäminen lievittävät kehon ja mielen stressireaktioita yllättävän nopeasti ja sopii oikein hyvin sekä aikuisille että lapsille.
• Värittäessäsi antaa tilaa alitajunnalle sekä uusille ideoille.
• Värien käyttö ja värittäminen tuottavat yksinkertaisesti iloa.
• Värittäminen ei vaadi mitään eritystaitoa ja siihen harvemmin liittyy ”en osaa”-tyyppisiä uskomuksia, joten ilokin pääsee paremmin vapaaksi.
• Tietoinen värittäminen sekä piirtäminen lisäävät itsetuntemusta.
• Tietoinen värittäminen ja piirtäminen ovat sopivan hidasta ja rentouttavaa toimintaa, joka vähentää stressiä ja lisää elämäniloa ja keskittymiskykyä. Samalla se on luovaa puuhaa, joka herättelee mieltä sekä ylläpitää vireyttä ja tarkkaavaisuutta.
• Ajatus, tunne ja tahto.
• Sopii kaikille, erityisesti arjen keskellä rentoutumista kaipaaville aikuisille ja lapsille.
• Sopii hyvin lapsen kanssa yhdessä rauhoittumiseen.

Näiden rentoutuskorttien avulla voit luoda vauvasi kanssa ihania, häntä ja sinua rentouttavia hetkiä.

Vanhemman ja vauvan välinen vuorovaikutus ja kiintymys perustuu hyvin vahvasti varhaiseen kosketukseen. Kosketuksen aistiminen on eräs ihmiskehon varhaisimpia toimintoja. On pystytty todentamaan, että sikiö aistii kosketuksen jo parin kuukauden ikäisenä äidin vatsassa, sillä ihon tuntoherkkyys kehittyy hyvin varhaisessa vaiheessa.

Vauvan hieronta on luonnollinen osa vauvan hoitoa. Vauva saa ensimmäisen hierontansa jo kohdun likistyksessä ja keinutuksessa. Syntymän jälkeen maailma voi olla liian valoisa, kylmä ja turvalliset rajat ympäriltä ovat poissa. Toiset vauvat voivat reagoida syntymän jälkeisiin kuukausiin hyvinkin voimakkaasti kokien turvattomuutta uudesta ympäristöstään. Varhaisen kehityksen vaiheessa vastaanotettu kosketus tai sen puute vaikuttavat vielä aikuisenakin sosiaaliseen käyttäytymiseen, ryhtiin, liikkeisiin ja kehon asentoihin. Vauva siis tutustuu maailmaansa ensisijaisesti kosketuksen kautta ja täten kosketus on suorassa yhteydessä kehitykseen.

Vauvan hoitoon ja päivärutiineihin sisällytetty hierontahetki rentouttaa vauvaa saaden hänet levollisemmaksi. Samalla turvataan rauhallinen yhdessäolon hetki, joka syventää aikuisen ja vauvan välistä suhdetta.

1. Lapsi seisoo lattialla istuvan aikuisen selän takana, keskellä. Lapsi kumartuu/kurkottaa aikuisen oikean olkapään yli, kädet kohti lattiaa.

2. Aikuinen laittaa vasemman kätensä lapsen takaraivon päälle (lapsen leuka painautuu kohti rintaa) ja oikealla kädellä ohjaa lapsen liikettä lantion päältä.

3. Lapsi tulee rauhallisesti kuperkeikalla aikuisen olan yli lattiaan, aikuisen jalkojen väliin.

Kuperkeikka on monelle jännittävä juttu, mutta sen itsenäinen harjoittelu helpottaa, kun ensimmäiset kuperkeikat tehdään turvallisen aikuisen kanssa. Lapsen (ja aikuisenkin) luottamus omiin kykyihin kasvaa onnistuneiden kuperkeikkojen myötä. Noin kaksivuotiaiden kanssa tämä tapa harjoitella kuperkeikkoja onnistuu jo hyvin, mutta tätä on tehty myös kouluikäisten kanssa taitotason mukaan. Kokemuksenkin antaminen on tärkeää.

Kuperkeikassa harjoitellaan tasapanoaistin toimintaa ja kehon hallintaa liikkeessä. Kuperkeikan jälkeen voi jäädä vaikka vähäksi aikaa keinuttelemaan aikuisen syliin. Tai kuperkeikkaan voi valmistautua keinuttelemalla ensin hetken verran aikuisen sylissä, luottamus omiin kykyihin kasvaa ja turvallisuuden tunne lisää uskallusta kokeilla kuperkeikkaa.

Ennen satuhierontaa on tärkeää kysyä lupa hierottavalta. Tämä on tärkeää, sillä kosketus on vapaaehtoista ja siitä voi aina kieltäytyä. Juuri vapaaehtoisuus ja vastavuoroisuus tekevät kosketuksesta turvallisen ja rentouttavan kokemuksen.

Yleensä satuhieronnassa ollaan makuullaan, mutta voi myös istua jos se tuntuu paremmalta. Tärkeämpää on hyvä olo, ei missä asennossa ollaan. Selkä on yleisin ja helpoin paikka tehdä satuhierontaa. Satuhierontakohtina voivat olla myös jalat, kädet, pää ja vatsa.

Aloita ja lopeta laskemalla molemmat kädet rauhallisesti hetkeksi selän päälle vierekkäin. Kädet kertovat hierottavalle ”Nyt aloitan” ja ”Nyt lopetan”. Tämä lisää turvallisuutta ja luottamusta.

Kosketuskuvita ne kohdat sadusta, jotka ovat yksinkertaista ja selkeää kuvittaa. Muissa kohdissa kämmenet voivat levätä rauhassa paikallaan selän päällä tai silitellä hiljaa kunnes tulee seuraava kohta, joka on helppo ja yksinkertainen kuvittaa kosketuksin.

Käytä satuhieronnassa omaa luovuuttasi, niin tarinan kerronnassa kuin liikkeitä tehdessäsi. Rauhoitu myös itse. Pidä tarpeeksi taukoja lauseiden välillä, jotta kosketus ehtii kertoa omaa viestiään, ja kosketa välillä koko kämmenellä. Nämä kaikki lisäävät läsnäoloa ja vahvistavat aitoa yhteyttä hierottavasi kanssa.

Jos lapsesi kaipaa rauhoittumista, voit hyödyntää satuhieronnassa hitaasti alaspäin suuntautuvaa sivelyä. Alaspäin suuntautuvat hitaat liikkeet rauhoittavat lasta. Ylöspäin suuntautuvat tai nopeat liikkeet puolestaan aktivoivat lasta, tuovat eloa ja ilon kokemuksia. Satuhieronnassa kosketuksen on hyvä olla läsnäolevaa ja hierottavaa kuuntelevaa.

Mandaloiden värittämisessä on kyse kauneuden tavoittelusta, harmoniasta ja luovasta ongelmanratkaisusta.

Voit valita miten täytän kunkin tyhjän kohdan? Omaa elämänkukkamandalaa luodessa teet monenlaisia valintoja. Kun mandala on valmis, tunteet ovat huomaamatta saattaneet selkeytyä. Kun teet mandalaa, tiedostamattasi prosessoit omia tunteita ja ajatuksia.

Tehtävä: Tulosta itsellesi sekä lapsellesi elämänkukkamandala. Voitte molemmat värittäkää omanne. Halutessanne voitte myös värittää yhteisen mandalan tai vaikkapa tehdä koko perheen yhteisen mandalan.

Tulosta tästä mandalat.

Vauva voi mieluiten köllötellä kylkimakuulla. Jos hän ei viihdy kyljellään, voi vauvan asentoa vaihtaa selinmakuulle tai pitää häntä sylissäsi vatsan päällä, itse istuen. Jos pidät vauvaa sylissäsi, pallean rentoutus onnistuu vain toisella kädellä.

Laita toinen kätesi vauvan pallean päälle, siten että sormesi asettuvat alimpien kylkiluiden kaarelle. Toinen kätesi on vauvan selän puolella ylimpien lannenikamien kohdalle.

Tunne molemmat kätesi vauvan kehon pinnalla. Kuvittele, että painat vähitellen ja hellästi kyseisen kehon osaa kokoon käsiesi välissä. Älä oikeasti paina. Tunne kuinka lämpö vapautuu kädestäsi toiseen käteesi, ja lämpöaalto siirtyy vauvaan.

Pallea rentoutus on erittäin hyvä silloin, kun vauvan pallea on puristunut ja kuormittaa ruokatorvea.

Vauva voi mieluiten köllötellä kylkimakuulla. Jos hän ei viihdy kyljellään, voi vauvan asentoa vaihtaa selinmakuulle.

Laita toinen kätesi vauvan ristiluun kohdalle alaselälle ja toinen kätesi hänen alavatsalle. Tunne kuinka lämpö vapautuu kädestäsi toiseen käteesi, ja lämpöaalto siirtyy vauvaan.

Tunne molemmat kätesi vauvan kehon pinnalla. Kuvittele, että painat vähitellen ja hellästi kyseisen kehon osaa kokoon käsiesi välissä. Älä oikeasti paina.

Tukiviittomat voivat olla hyvä apu satuhieronnassa lapselle, jolla on poikkeavuuksia aistitiedon käsittelyssä, haasteita puheen tuottamisessa tai ymmärtämisessä. Kuulovammaisten lasten kohdalla tukiviittomat satuhieronnassa helpottavat lasta vastaanottamaan sadun viestin.

Vaikka Satuhierontaa tehdään yleisimmin selän alueelle, erityislasten kohdalla sinun kannattaa huomioida lapsen erityisen tuen tarpeet. Lapsi saattaa hakeutua satuhierontahetkessä selinmakuulle, jotta hän näkee kasvosi. Suun liikkeet ja ilmeet tukevat lasta tavoittamaan sadun viestin ja yhteisen yhteyden.

Tukiviittomia voit lisätä satuhieronnan kerrontaan tarinaan sopiviin ydinkohtiin.

Labyrintti on tehtävä oikealle aivopuoliskolle. Se sisällyttää intuitiota, luovuutta ja mielikuvitusta. On olemassa ainoastaan yksi tie, ja sama tie joka vei sinut labyrintin keskiöön, vie sinut myös takaisin ulos.  Ei ole umpikujia. Tie vie sinut keskiöön ja takaisin ulos, vaikka tie ei ehkä näytä siltä mitä olit odottanut tai suunnitellut.

Voit piirtää oman labyrintin paperille tai vaikkapa hiekalle tai lumeen yhdessä lapsesi kanssa. Kivistä tai muusta luonnonmateriaalista saat rakennettua myös helposti riittävän ison labyrintin jossa voitte vaikka kävellä. Internetistäkin löydät erilaisia labyrintin malleja.

Labyrintin piirtämisen malli

Tehtävä:

1. Valitse lapsesi kanssa omat esineet, jotka haluatte piirtää. Esine voi olla mikä vain esim. pallo, puhelin, kenkä, kukka, lelu tms. teidän ei tarvitse piirtää täsmälleen samanlaista kuvaa vaan kyse on tietoisen läsnäolon harjoituksesta. Kyse on kyvystä tarkkaavaisesti rekisteröidä jotain silmän avulla.
2. Voit auttaa lastasi valitsemaan esineen. Kun te molemmat olette valinneet oman esineen, voitte piirtää ne. Lapsi ja aikuinen tekevät siis oman piirustuksen omasta valitsemastaan esineestä.
3. Kun piirros on valmis, tutkikaa sen jälkeen uudelleen tarkkaan valitsemaanne esinettä muutaman minuutin ajan. Pyrkikää löytämään niin monta yksityiskohtaa esineestä, kun vain on mahdollista. Aikuinen voi auttaa lasta havaintojen teossa.
4. Tehkää nyt uusi piirustus samasta esineestä.
5. Kun työ on valmis, laittakaa omat tekemänne piirustukset vierekkäin ja verratkaa kummassa piirustuksessa on enemmän yksityiskohtia.
6. Lopuksi voitte keskustella siitä millaista oli ratkaista tehtävä eli piirtää ja istua ja tutkia esinettä tarkkaavaisesti.

Esimerkkejä esineistä

Vauva voi mieluiten köllötellä kylkimakuulla. Jos hän ei viihdy kyljellään, voi vauvan asentoa vaihtaa selinmakuulle.

Laita toinen kätesi alimpien niskanikamien kohdalle yläselkään. Aseta toinen kätesi vauvan rintakehän yläosaan, sormet kevyesti solisluiden päällä.

Tunne molemmat kätesi vauvan kehon pinnalla. Kuvittele, että painat vähitellen ja hellästi kyseisen kehon osaa kokoon käsiesi välissä. Älä oikeasti paina.

Kalanruoto

Lattialla maaten, yksi kerrallaan asettuu kalanruotoon eli laittamalla päänsä edellisen mahanpäälle, jalat viistoon poispäin edellisestä.

Pienet rauhoittumishetket pysäyttävät ja auttavat säätelemään vastaanotettavan aisti-informaation määrää. Varsinkin kun on väsynyt, levoton tai stressaantunut, olisi hyvä oppia pysähtymään hetkeksi yksin, yhdessä sisarusten kanssa tai koko perheenä.

Mitä tapahtuu, jos ei osaa pysähtyä? Millaista toiminta on väsyneenä, levottomana tai stressaantuneena. Jokainen voi harjoittelun avulla löytää oman tavan pysähtyä hetkeksi.

Pysähtyä voi hetkeksi esimerkiksi selällään, mahallaan tai kyljellään maaten.  Mikä vain sinusta parhaimmalta tuntuu!

Rauhoittua voi myös hetkeksi perheenjäsenen kanssa sylityksin ja kuunnella toisen hengittämistä ja tuntea, kun toisen rintakehä nousee ja laskee hengityksen tahtiin. Perheenjäsenen kanssa voi myös tovin pötkötellä selkä selkää vasten, pienempi isomman selän päällä maaten tai vierekkäin mahallaan vain varpaiden koskiessa toiseen.

Mikä olisi teidän perheenne  suosikkitapa pysähtyä hetkeksi?

Koko perhe tai omat ja naapurin lapset yhdessä, voi pysähtyä esimerkiksi tunnelin jälkeen yhtenä rivinä pötköttelemään hetkeksi ja keräämään voimia seuraavaa toimintaa varten.

Pysähtyminen arjen kiireen keskellä auttaa meitä jaksamaan ja voimaan paremmin. Kun pienestä pitäen opimme löytämään itsestämme rentouden ja kyvyn rauhoittua,  siirtyy se arjen toimintoihin, päiväkotiin, kouluun ja työelämään.

Illalla on kiva mennä nukkumaan lempeässä Satuhieronassa, jossa voi kosketuskuvittaa vaikka tämän päivän tapahtumia yksinkertaisesti. Satuhieronnan voi tehdä esimerkiksi yhdestä päivään kuuluneesta tapahtumasta (uimahallikäynti, pulkkamäki, metsäretki). Lapselle voi olla elämys saada olla Satuhieronnassa päähenkilönä.

Joskus varsinaisen Satuhieronnan sijaan, pelkkä kevyt silitys voi olla riittävää lapselle päästä purkamaan päivän tapahtumia.Mennyttä päivää voi käydä läpi samalla myös keskustellen. Läsnäoleva kosketus vahvistaa lapselle kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemusta. Kosketus myös vahvistaa tunneyhteyttä ja luottamusta. Lapsi voi kertoa näissä hetkissä omia tunteitaan tai mieltä painaneita asioita, jotka eivät olisi nousseet esiin ilman kosketusta ja läsnäoloa. Näissä hetkissä voi miettiä tässä päivässä olleita asioita, joista olette kiitollisia.

Kokeile, ja saatat huomata hetkien vaikuttavan positiivisesti lapseesi sekä sinuun itseesi.

Vauva voi mieluiten köllötellä kylkimakuulla. Jos hän ei viihdy kyljellään, voi vauvan asentoa vaihtaa selinmakuulle.

Laita toinen kämmenesi vauvan pään päälle pehmeästi ja anna saman käden kyynärvarren levätä vauvan selkärankaa vasten. Pidä toinen kätesi vauvan pallean päällä. Kuvittele lämmön virtaavan käsissäsi.

Tunnelit

Miten eri tavoilla voidaan kehoista muodostaa tunneli?

Konttaustunneli, haaraseisontatunneli, rapukävelytunneli, erilaisista koloista muodostuva tunneli …vain mielikuvitus on rajana tunneleita keksittäessä.

Miten tunnelista voi mennä läpi? Miten huolehditaan, ettei tunneli romahda? Saako tunnelin seiniin koskea? Kuuluuko tunnelista ääniä?

Mennäänkö tunnelista läpi yksin vai vanhemman/sisaruksen kanssa?

Jokainen vuorollaan.  Jos ei jaksa mennä koko tunnelia, voi poistua jostakin välistä ja antaa seuraavalle tilaa. Jos tarvitsee apua liikkumiseen, tunnelin alta pääsee viltin päällä matkustaen.

Rakennelmat

Perhe voi tehdä kehoistaan rakennelman, jossa jokainen perheenjäsen liittyy jollakin kehonosalla koskettaen muuhun rakennelmaan. Tuetaan ja kannustetaan kaikkia keksimään oma tapa liittyä rakennelmaan.

Yksi kerrallaan kokeilee, mistä kaikkialta voi päästä yli, ali tai läpi. Kun kiertäjä on mielestään kokeillut riittävästi, tehdään uusi rakennelma ja seuraava kiertäjä pääsee kokeilemaan rakennelmassa liikkumista.

Millaisia sääntöjä tarvitaan? Saako toisiin koskea? Voiko olla lähellä toisia tai mahdollisimman kaukana. Voisiko rakennelmia tehdä yhdessä perheen kanssa ulkona? Rakennelmille voi antaa hauskoja nimiä. Jos tarvitsee apua liikkumiseen, viltin päällä matkustaen pääsee monesta kohdin ali ja kiertelemään rakennelmaa.

Keksitään yhdessä, tehdään yhdessä ja ratkaistaan ongelmia yhdessä. Jokainen perheenjäsen voi osallistua omalla tavallaan, olemalla joko ihan lähellä tai ottamalla reviirilleen sopivasti tilaa. Hahmotetaan omaa kokoa: mistä mahdunkaan läpi? Lattiatasossa liikkuminen vie paljon enemmän energiaa kuin käveleminen tai juokseminen. Kokeilkaa!

Olipa kerran pieni orava, joka keräsi metsässä marjoja, pähkinöitä ja siemeniä.
(Sormilla pitkin selkää pientä rauhallista liikettä, välillä pysähtyen.)

Yhden pienen siemenen orava piilotti maahan. Se olikin taikapuun siemen.
(Alaselässä selkärangan kohdalle sormen painallus.)

Siemen alkoi kasvamaan ja kasvamaan. (Kummallakin kädellä selkärangan läheltä lähdetään pikkuhiljaa painellen tai sivellen ylöspäin.)

Kasvamaan ja kasvamaan. Siihen alkoi tulla oksia. (Vedetään selkärangasta sivulle päin rauhallisia vetoja.)

Ja kohta puu oli kasvanut niin suureksi, että sen latva ja oksat hipoivat jo pilviä.
(Vedetään rauhallisin tuntuvin liikkein vetoja pitkin käsiä pitkin päätä, kuin latvan kasvua mukaillen.)

Puu oli taikapuu ja se osasi puhua. Puu sanoin pilville: ”Olen janoinen, antakaa minulle vettä.” Ja kohta alkoi tippua pisaroita pikkuhiljaa. (Pikku ropinaa sormilla.)

Ja sade alkoi voimistua. Vettä tuli oksille, rungolle, lehdille ja ihan juuriin asti.
(Voi vedellä sormilla selkää, päätä ja mahdollisesti käsistä kuin sade, joka huuhtelee. Tässä voit vetää vetoja jalkoihin myös, kuin juuriin).

ja vesi kasteli maan ja puu sai juoda kyllikseen.

Kun puu oli juonut tarpeeksi, se sanoi auringolle ” Paista minulle, tarvitsen valoasi”. Ja aurinko tuli esiin pilvien takaa ja alkoi lämmittämään ihanasti puun oksia ja lehtiä.(Pyörittäviä liikkeitä koko selälle ja käsille.)

Auringon paiste kutsui linnut lentämään ja ne laskeutuivat yksitellen puun oksille isona parvena. (Koko kämmenellä painetaan aina siitä kohtaa, johon lintu laskeutuu ja lintuja voi olla monta.)

Puu oli onnellinen kuunnellessaan joka päivä niiden laulua tuulen leikitellessä oksissa.
(Pyöriviä, tuulimaisia liikkeitä sormilla.)

Sen pituinen se.
(Voit painaa vielä kämmenillä selkää kevyesti lopettamisen merkiksi).

Tehtävä:

1. Piirtäkää lapsenne kanssa toisistanne muotokuvat. Kuva voi olla kokovartalokuva tai vaikka vain kasvokuva. Tarkoitus ei ole piirtää täsmälleen samanlaista kuvaa vaan kyse on tietoisen läsnäolon harjoituksesta.  Kyse on kyvystä tarkkaavaisesti rekisteröidä jotain silmän avulla. Auta lastasi tekemään havaintoja.
2. Auta lastasi valitsemaan kuvakulma muotokuvan piirtämiseen. Kun te molemmat olette valinneet kuvakulman, voitte sitten piirtää muotokuvan toisistanne. Sekä lapsi että aikuinen piirtävät toisistaan muotokuvat.
3. Kun teidän molempien piirrokset ovat valmiit, tutkikaa sitten tarkkaan toisianne muutaman minuutin ajan. Auta lastasi löytämään niin monta yksityiskohtaa sinusta, kun vain on mahdollista. Tee myös itse samoin lapsesi suhteen.
4. Piirtäkää nyt uudet muotokuvat toisistanne.
5. Kun työt ovat valmiit, laittakaa piirtämänne muotokuvat vierekkäin. Verratkaa kummassa piirustuksessa on enemmän yksityiskohtia. Auta lastasi tekemään havaintoja.
6. Lopuksi voitte keskustella siitä millaista oli ratkaista tehtävä eli piirtää ja istua sekä tutkia toista ihmistä tarkkaavaisesti.

Kasvot

Muotopiirustus on yli 2000 vuotta vanhaa ja näitä vanhoja sen aikaisia ornamentteja on säilynyt meidän aikaamme saakka. Luullaan, että ne ovat olleet vain koristeita, mutta niillä on ollut oma tarkoituksensa ja sanotaankin, että ne ovat tietoisia symboleita. Ornamentti muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden, jonka osat ovat symmetrisiä. Sen olemukseen kuuluu myös rytmi ja sopusuhtaisuus. Ornamentille on myös ominaista että se liikkuu ylös ja alas, eteen- ja taaksepäin ja näin herättää piirtäjän tahdon.

Palmikkomuodot taas kertovat langobardien varhaiskeskiaikaisesta kivenveistotaiteesta, Silloin harjoitettiin viivapiirustusta jolla kutsuttiin esiin piirtäjän minuusvoimat. Ajateltiin, että oli olemassa sellainen lainalaisuus, joka esti kääntämästä suuntaa ennen kuin piirtäjä oli saavuttanut viimeisen pisteen. Muodon oli tultava täydelliseksi ennen kuin suunnan voi kääntää.  Lopputulokseksi syntyi sykkivien ja hengittävien viivojen hieno kokonaisuus, Elämässäkin on mentävä johonkin pisteeseen ennen kuin voi kääntää suuntaa. Nimittäin jos me päätämme tehdä jotakin, meidän on myös mentävä aivan loppuun saakka. Kaikessa pitäisi olla alku, keskikohta ja loppu. Muotopiirustuksessa opitaan, että täytyy mennä loppuun saakka, muuten muodosta tulee virheellinen. Otamme tavallaan esiin vallitsevat lait. Elämä on myös tällaista, täytyy tietää milloin liikennevalo on vihreä ja milloin punainen,

Muotopiirustus tehdään vahaliiduilla tai pehmeällä kynällä paperille, jonka pinta ei ole liian sileä. Paperi tulee olla vähintään A3 –kokoa. Muodon voi tehdä ensin vaikka liikkeenä kädellä ilmaan tai piirtää tai kävellä muodon hiekkaan. Muoto toistetaan aina kolmella valitsemallasi värillä. Viivan kulkevat rinnakkain, mutta eivät mene toistensa päälle.

Muotopiirustuksella tuetaan myös silmän ja käden koordinaatiota, muotojen omaksumista ja keskittymiskyvyn kehitystä.

Muotopiirustus sopii aivan kaikille niin aikuisille kun lapsillekin ja sitä voi soveltaa kykyjen ja taitojen mukaan yhdessä ja itsekseen.

Kahdeksikko

Malleja muotopiirrustukseen

Istu tuolilla nojaten taaksepäin. Vauva lepää sylissäsi, selkä vatsaasi vasten.

Laita toinen kätesi vauvan pään päälle ja toinen kätesi hänen pallean päälle. Tunne lämmön virtaus käsissäsi.

Kieritään yksin ja yhdessä perheenjäsenten kanssa

Kieritään eri tavoilla yksin ja yhdessä, perheenjäsenen kanssa parina tai koko perheenä.

Mielikuvat i-kirjaimesta tai tukista auttavat löytämään kierimisasennon ja erilaisilla rytmityksillä voi tukea sujuvaa kierimisliikettä.

Millä tavoin voi kieriä yksin? Montako tapaa keksitte? Kokeilkaa!

Entä millaisia kierimistapoja keksitte yhdessä?

Missä kaikkialla voi kieriä? Nurmikolla, lumessa, ala -ja ylämäkeen…

Entä miten onnistuu kieriminen vedessä?

Voiko toisen yli kieriä?

Lumikola

Liu’utetaan perheenjäsentä  puhtaalla lattialla.  Otetaan  jaloista kiinni ja vedetään tai työnnetään häntä pitkin lattiaa. Ainakin pään alle on hyvä laittaa pyyhe tai jokin muu kankaanpala.

Kuinka kovan vauhti tuleekaan, jos liu’utetaan kaveria huovan päällä?

Millaisia muita lumikolia voi olla?

Tuntoaisti on pinta-alaltaan suurin aistimme. Toimiakseen tarkoituksenmukaisella tavalla, tuntoaistimme tarvitsee harjoitusta. Tuntoaistin avulla tiedämme esimerkiksi, missä kehomme rajat ovat. Voimakas ja laajan pnta-alan tuntoaistimus rauhoittaa, vaikka samaan aikaan liikkeeseen yhdistyisikin voimakas liikekokemus. Kierimisessä ja liu’ uttelussa katsomme tilaa lattiatasoista ja liikkeen myötä tilan hahmottamiskyky kehittyy eri tavalla kuin koko ajan pystyasennossa ollen.

Lasten kanssa on mukava keksiä omia satuja ja tarinoita, joista voi tehdä yhteisiä satuhierontoja. Niiden keksiminen on hauskaa ja helppoa:

Tarvitset vihon ja kynän. Kerätkää sadut ja tarinat muistiin samaan vihkoon, jossa ne ovat tallessa myöhempää käyttöä varten. Voitte hyödyntää sadutusta, jossa lapsi kertoo vapaasti tarinaa, jonka aikuinen kirjoittaa ylös juuri sillä tavoin kuin lapsi kertoo sen.

• Kenestä/keistä tarina kertoo (ihminen, eläin)?
• Mitä hän/he tekevät?
• Keitä muita sadussa seikkailee?
• Missä he ovat?
• Mitä sitten tapahtuu?

Tarvittaessa vanhempi auttaa lasta löytämään tarinaan myönteisen lopun esimerkiksi kysymällä:

• Miten he selvisivät?
• Miten tilanne ratkesi?

Sadussa on erittäin tärkeää olla onnellinen loppu.

• hyvä voittaa pahan
• perusturvallisuus
• haasteista selviäminen
• pelkojen voittaminen

Satujen ja tarinoiden keksiminen ruokkii lapsen mielikuvitusta ja luovuutta. Ajan saatossa tarinoita voi alkaa syntymään jo aivan itsestään, niin lapselta kuin aikuiseltakin.

Videolle on kerätty tiivistetysti keskeisimmät asiat Satuhieronnasta. Video toimii nopeana perhehdytyksenä satuhieronnan maailmaan.

Näiden vauvarentoutuskorttien tekemisessä on hyödynnetty Hoitola Organic Spiritin laatimia vauvan hoito-ohjeita sekä vauvahieronnan ohjaajakoulutusmateriaalia.

Moottori ja ajaja

Istutaan selät vastakkain lattialla ja sovitaan, kumpi perheenjäsenestä on moottori ja kumpi ajaja. Moottori pistää parivaljakon liikkeelle ja ajaja huolehtii siitä, ettei törmätä mihinkään. Huh huh! Vaihdetaanko hommia?

Moottorista tulee ajaja ja toisin päin.

Jos selkä selkää vasten ei onnistu, niin sylissäkin istuen voi edetä ja peruuttaa yhdessä.

Yhdessä toimien onnistumme! Selkä selkää vasten on mukava olla ja voimaakin saa pistää peliin. Paljaat jalat auttavat vauhdin antamisessa. Moottori voi keskittyä vauhdinantamiseen, kun voi luottaa ajajan taitoon ohjata kulkupeliä törmäämättä.

Konttauskaato eli pantterikaato

Tähän harjoitukseen tarvitaan kaksi perheenjäsentä, joista toinen asettuu tukevaan konttausasentoon. Kun hyvä asento on löytynyt, toinen alkaa työntää kontallaan olijaa kumoon. Työnnetään pää, olkapää, peppu edellä ja konttausasennossa olija yrittää pysyä kontallaan. Onnistuisiko kontallaan olijan kaataminen käsillä työntämällä tai vetämällä?

Onko perheessä joku niin vahva pantteri, että hänen kaatamiseensa tarvitaan useampi?

Missä muissa asennoissa pantteri voi olla?

Paketti

Pakettiin tarvitaan kaksi perheenjäsentä. Toinen menee kippura-asentoon ja ottaa polvitaipeiden alta käsistään kiinni ja toinen kokeilee, onko kippurassa olija vahvasti paketissa. Kun paketti pysyy kasassa (kippurassa ja ote polvien alta pysyy), voidaan lähteä kuljettamaan pakettia vetämällä häntä lattiaa pitkin. Pysyvätkö narut (käsien ote polvien alta) kiinni vai avautuuko paketti?

Pään alle voi laittaa jotakin pehmusteeksi, jos sitä tarvitsee.

Millaisia muita paketteja keksitte?

Lopuksi paketti voidaan aukaista – aukeaako se?

Näissä harjoituksissa harjoitellaan voiman käyttöä ja toisen koskettamista. Kisaillaan yhdessä. Löydetään itsestä voimaa vastustaa ja toisaalta osataan antaa myös periksi.

Sherborne, Veronica: Lasten kokonaiskehitystä tukeva liikunta : yleisopetus, erityisryhmät ja esiopetus, 1993.