Peikonpolku

Peikon polku sai alkunsa vuonna 2014, jolloin ADHD-liiton kuntoutustyöntekijät miettivät perhekurssille ohjelmanumeroa, joka tarjoaisi vanhemmille ja lapsille mukavan yhteisen seikkailun. Seikkailun lomassa haluttiin tukea vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta, vahvistaa etenkin lasten itsetuntoa ja tarjota vanhemmille vinkkejä perheen arjen helpottamiseksi. Nyt voitte päästä seikkailun makuun käymällä kortteja läpi yksi kerrallaan tai vaikka päivän aikana kaikki kortit!

Tervetuloa seikkailemaan Peikon polulle. Oletteko te tienneet, että täällä asuu Peikko?

Peikosta kertoo tämä Vuokko Paavilaisen runo:

”Olipa kerran pikkuinen peikko, sellainen karvainen hupaisa veikko, jolla oli suopursut korvissaan ja elämän riemua varpaissaan. Se osasi nauraa auringolle, sadepilvelle, kasteelle, kuutamolle. Iloinen pilke silmissään se teki omia retkiään. Lapset sen tuntee, mä luulen niin ja yhtyy sen peikon kujeisiin.”

Peikko on aikamoinen vilperi, kujeilija mutta myös haaveksija. Aika usein Peikko joutuu myös pulmallisiin tilanteisiin. Oletko sinä koskaan joutunut pulmalliseen tilanteeseen?

Haluatteko auttaa Peikkoa? Peikkoa voi auttaa käymällä Peikon polun kuusi korttitehtävää läpi. Jokaisessa kortissa on kertomus Peikon elämästä. Kun avaatte kortin, lukekaa aina ääneen kertomus ja toimikaa sitten saamienne ohjeiden mukaan. Teillä voi olla paljon ideoita ja tietoa kuinka Peikkoa voisi auttaa. Kun olette tehneet tehtävän valmiiksi voitte avata seuraavan kortin. Kortit voi käydä läpi missä järjestyksessä vain ja tehtäviä tehdä vaikka yhden päivässä :).

Sulje kortti tästä

Peikolla on huuuurjan hyvä mielikuvitus. Kun hän leikkii käpylehmillä, eivät kävyt ole vain lehmiä. Ne ovat lentäviä Super-Sonneja! Usein, melkeinpä päivittäin, käy niin, että juuri kun Super-Sonnit ovat päässeet hurjimpaan rynnistykseensä, tulee Peikon isä sanomaan, että ”Nyt on aika mennä nukkumaan!”

Usein, melkeinpä päivittäin, käy niin, ettei Peikko kuule isän muistutusta nukkumaanmenoajasta. Tai… kyllä hän sen kuulee, mutta se ei oikein… oikein… kuulu… tai se ikään kuin lipsahtaa ohi ajatuksista. Usein, melkeinpä päivittäin, käy niin, että Peikko kuulee isän puheen todella vasta, kun isä tulee Super-Sonnien keskelle uudestaan ja puhuu hieman kovemmalla äänellä. Tässä vaiheessa isä on monesti jo hieman vihainen. Peikkoa harmittaa se, että isä on vihainen ja se, että leikit jäävät taaaas kesken.

Kuulostaako tämä teistä tutulta? Mikä voisi auttaa Peikkoa ja isää, jottei niille tulisi usein, melkeinpä päivittäin, riitaa nukkumaan menemisestä?

Kun isä oli tarpeeksi monesti riidellyt Peikon kanssa nukkumaanmenosta, lähti hän Peikkolan metsän Pöllön luo. Isä pyysi Pöllöltä vinkkejä nukkumaan menemisen helpottamiseksi. Pöllö nyökkäili ymmärtäväisesti ja ojensi isälle nipun kortteja. Niissä oli kuulemma vinkkejä, joiden avulla siirtymien ja minkä tahansa toiminnan ennakointi helpottuisi. Keksittekö, mitä korttien kuvat tarkoittavat?

Sanoittaminen

Varmista, että toinen kuuntelee. Puhu rauhallisesti ja selkeästi. Ohjeita on hyvä pilkkoa pienempiin osiin. Anna ohjeet lyhyesti ja sanoita, mitä tulee tapahtumaa käyttäen esim. sanoja ”ensin, sitten ja lopuksi”. ”Ensin voit leikkiä 20 minuuttia. Sitten vuorossa on iltapesu ja iltapala. Lopuksi on iltasadun vuoro.”

 

Kuvittaminen

Joidenkin on vaikea hahmottaa sanallisia ohjeita. Toiset saattavat ymmärtää puhuen annetut ohjeet, mutta eivät muista niitä. Tällaisissa tapauksissa avun saattaa tuoda ohjeiden kuvittaminen. Kuvat havainnollistavat tulevia tapahtumia ja kun kuvat asetetaan näkyville, voit palata tarkistamaan niistä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ajan myötä kuvat piirtyvät mieleen, eikä niitä tarvitse enää palata tarkistamaan yhtä usein.

 

Ajastin

Ajan hahmottaminen voi olla toisille hyvin haastavaa. Paljonko on 20 minuuttia? Miten pitkä on hetki? Ajan kulua voi havainnollistaa ajastimen avulla. Ajastin, joka näyttää ajan etenemisen ja jäljellä olevan ajan, voi auttaa rytmittämään omaa toimintaa ja opettaa samalla hahmottamaan, miten aika kuluu.

 

Sormet

Mikäli ajastin ei ole käytössä, voi ajan etenemistä havainnollistaa myös esimerkiksi sormin. ”Sinulla on aikaa 10 sormea” ja hetken päästä ”sinulla on aikaa 9 sormea” jne.

 

Viikkokalenteri

Ajan käytön ja viikon tehtävien hahmottamista voi helpottaa viikko-ohjelma. Viikko-ohjelma auttaa myös luomaan rutiineja, jotka helpottavat usein arkea. Myös erilliset päiväohjelmat voivat helpottaa hahmottamaan, mitä seuraavaksi tulisi tehdä.

Erilaisia menetelmiä voi kokeilla omassa arjessa myös samanaikaisesti. Tärkeintä olisi johdonmukaisuus eli se, että samaa rutiinia toistetaan kerrasta toiseen

Mikä vinkeistä vaikuttaa parhaalta? Täältä löydät lisää kuvia vinkeistä muistipelin muodossa, voitte pelata korteilla hetken muistipeliä!

Sulje kortti tästä

Peikko ei ole aamuvirkku. Hän on aamutorkku. Kun hän vihdoin herää, ei hän heti keksi, mitä hänen pitäisi tehdä. Auttaisitteko Peikkoa pohtimalla missä järjestyksessä aamun rutiineista kertovat kuvat olisivat sopivassa järjestyksessä?

Kun olette miettineet kuville teidän mielestä oikean järjestyksen, antakaa toisillenne mojovat kehut hyvästä työstä! Miltä tuntui kun kuulit itseäsi kehuttavan?

Voit printata aamutoimien kuvat tästä! Leikkaamalla kuvat voitte järjestää niistä vaikka kunkin perheenjäsenen aamutoimien järjestyksen! Tai voitte ottaa omista aamutoimista valokuvia ja järjestää ne sopivaan järjestykseen :)!

Sulje kortti tästä

Peikko on surullinen riideltyään Kissan kanssa, eikä Peikko oikein tiedä, mistä kaikki sai alkunsa. Ensin Kissa ja Peikko leikkivät piilosta. Sitten he tekivät kuperkeikkoja rantahietikolla. Sen jälkeen he juoksivat metsään ja painivat sammalikossa. Heillä oli oikein mukavaa. Yhtäkkiä Kissa kuitenkin ilmoitti, ettei enää halua leikkiä Peikon kanssa ja lähti nyyhkyttäen kotiinsa. ”Mitä ihmettä oikein tapahtui?”, jäi Peikko miettimään. ”Mikä Kissan tuli?” Kun Peikko pääsi kotiin, kertoi hän tapahtuneesta äidilleen. Äiti kuunteli hetken ja kysyi sitten, miltä
Kissa oli näyttänyt ennen kuin alkoi nyyhkyttää. Peikko mietti ja mietti. Miten se nyt olikaan? Oliko Kissa hymyillyt vai oliko sillä kulmat kurtussa? Taisi olla kulmat kurtussa. Mitä se oikein tarkoitti? Äiti ymmärsi, että Peikko tarvitsi vielä hieman harjoitusta, jotta tämä osaisi tulkita toisen eleitä ja ilmeitä oikein.

Miten teiltä onnistuu tunteiden tunnistaminen? Tunnistatteko missä kuvassa Kissa on: tympääntynyt, järkyttynyt, epäilevä, iloinen, uhmakas, surullinen, kujeileva, tyytyväinen, pahoinvoiva, loukkaantunut, onnellinen tai vihainen?

Tunteiden tunnistaminen ei ole aina helppoa. Niinpä äiti askarteli Peikolle taulun, jonka avulla Peikko pystyi harjoittelemaan tätä taitoa. Peikon mielestä äidin askartelema taulu oli hieno. Niin hieno, että hän halusi antaa Teille samanlaisen. Olkaa hyvä!

Voit myös tulostaa Peikon äidin tekemän tunnetaulun itsellesi tästä: kissan tunteet

Sulje kortti tästä

Hyvistä aikeista huolimatta, Peikolle ja Kissalle tulee yhä toisinaan riitaa. Peikkolan metsän viisas Pöllö näki yhden näistä riitatilanteista. Hetken mietittyään, Pöllö haki pesästään kynän ja paperia, ja liiteli Peikon ja Kissan luo. ”Huomasittekos lapsukaiset, mistä riitanne sai alkunsa? Tiedättekö, miten siltä olisi voinut välttyä?”, pöllö tiedusteli Kissalta ja Peikolta. Kissa ja Peikko olivat juuri irrottaneet otteensa toistensa hännistä, mutta kyräilivät yhä toisiaan kiukusta puhisten. Pöllön kysymykset jäivät ilman vastausta – ikään kuin riitapukarit eivät olisi edes kuulleet heille esitettyjä kysymyksiä. Pöllö ei lannistunut tästä vaan laskeutui lapsukaisten tasolle, otti heidän kanssaan katsekontaktin ja puhui rauhallisella äänellä: ”Minulla on kynä ja paperia. Kertokaa minulle, mitä tapahtui ja minä piirrän tapahtumista sarjakuvan.” Peikko ja Kissa aloittivat tarinoidensa kerronnan. Tarinan alusta he olivat yhtä mieltä ja Pöllö piirsi kynä sauhuten. Ensimmäinen ruutu täyttyi kukkien keräämisestä.

 

 

 

 

 

 

 

Toiseen ruutuun tuli kuva ampiaispesän ihmettelystä.

 

 

 

 

 

Kolmannen ruudun kohdalla Peikon ja Kissan tarinat menivät solmuun. Peikko oli sitä mieltä, että Kissa oli astunut hänen hännälleen.

 

 

 

 

 

 

Kun taas Kissa oli sitä mieltä, että Peikko oli ilman mitään syytä tönäissyt häntä.

 

 

 

 

 

 

Oli selvää, että kolmannen ruudun kohdalla oli tapahtunut jokin väärinymmärrys. Ehkäpä Kissa oli huomaamattaan astunut Peikon hännälle ja Peikko oli luullut tekoa tahalliseksi, minkä jälkeen hän oli tönäissyt Kissaa kostaakseen tämän kurjan teon.

Kissa ja Peikko olivat ihmeissään. Näinkö asiat olivat todella edenneet? Ilmankos siitä oli syttynyt riita! Yhdessä Peikko ja Kissa sopivat, että Pöllö voisi piirtää kolmanteen ruutuun kuvan Kissasta, joka astuu Peikon hännän päälle ja neljänteen kuvan Peikosta, joka tönäisee Kissaa.

 

 

 

 

 

 

Tämän jälkeen Pöllö lopetti piirtämisen. Sen sijaan, että hän olisi kuvittanut sen, kuinka tarina oikeasti jatkui, hän ojensi Peikolle ja Kissalle kynät ja paperia, ja ohjeisti: ”Nyt haluan, että te molemmat jatkatte sarjakuvaa piirtämällä, mitä olisi pitänyt tapahtua. Miten tarinan olisi tullut jatkua, jotta riita ei olisi leimahtanut ilmiliekkeihin?” Peikko ja Kissa pitivät tehtävää haasteellisena, mutta ryhtyivät kuitenkin piirtämään. Miten te olisitte jatkaneet tarinaa? Mitä Peikon ja Kissan olisi pitänyt tehdä seuraavaksi, jotta he olisivat välttyneet riidalta? Ottakaa kynät ja paperia ja jatkakaa sarjakuvaa omalle paperillenne.

Voit printata tästä Pöllön aloittaman sarjakuvan ja jatkaa sitä.

Sulje kortti tästä

Peikko voitti Peikkolan metsän juoksukilpailun! Hurraa, hurraa, hurraa!! Kisan ajanottajana toimi Pöllö ja juoksukisaan osallistuivat Peikon ja Kissan lisäksi kaikki muut metsän nopsajalat. Äiti ja isä olivat iloissaan Peikon voitosta ja isä kantoi Peikon kotiin reppuselässä. Kun Peikko pääsi kotiin, esitteli hän kilpailusta voittamaansa mitalia sisaruksilleen. ”Katsokaa, miten se kimaltaa ja kokeilkaa, miten painava se on!”, hän riemuitsi. Pian Peikko kuitenkin huomasi, että etenkin pienemmät sisarukset katselivat mitalia haikeina. ”Miksei minulla ole mitalia? Peikko on hyvä juoksemaan, mutta missä minä sitten olen hyvä?” heidän silmänsä tuntuivat sanovan, kun he tarkkailivat mitalin säihkettä.

Olipas tämä nyt probleema. Peikosta oli kurjaa nähdä sisaruksensa allapäin ja koska Peikko on pohjimmiltaan oikein hyväsydäminen kaveri, päätti hän tehdä jokaiselle veljelleen ja siskolleen omat mitalit. Koska Peikolla on 6 veljeä ja 7 siskoa, vierähti askartelussa tovi. Lopulta mitalit olivat valmiit ja Peikko järjesti palkintoseremonian. Jokainen sisko ja veli sai kaulaansa mitalin, joka kertoi, missä tämä kyseinen henkilö oli Peikon mielestä Maailman Paras.

Tältä mitalit näyttivät:

 

 

Koska Peikko on niin hyväsydäminen kaveri, jätti hän teille kuvia mitalien tekemistä varten, voit tulostaa ne tästä!. Tehkää toisillenne mitalit, missä kerrotte, missä toinen on Maailman Paras. Halutessanne voitte jättää mitalit kaulaanne.

Sulje kortti tästä

Isällä ja Peikolla on yhteinen hauska juttu. Aina kun isä on lukenut Peikkolan Sanomien sunnuntai numeron, he vetäytyvät kahdestaan rakentamaan tornia isän juuri lukemasta sanomalehdestä. Uutiset, kolumnit ja sarjakuvat saavat kyytiä, kun isä ja Peikko myttäävät ja kieputtavat paperista tolloja ja torvia. Sitten he teippaavat tollot ja torvet yhteen yrittäen saada tornista mahdollisimman korkean. Rakentaminen on mukavaa ja Peikko muistaa hyvin, miten isä on kehunut Peikkoa ja Peikon torninrakennustaitoja. ”Olet sinä taitava sälli!” ja ”Miten osasitkaan tehdä noin tukevan jalustan?”, isä on sanonut. Peikkoa hymyilyttää, kun hän muistelee isän puheita.

Vaikka tornin rakentaminen on aina hurjan hauskaa, kokevat Peikko ja isä tulleensa umpikujaan. He eivät keksi, miten tornista voisi saada vielä korkeamman. Sitä he nimittäin yrittävät aina kerta toisensa jälkeen; päästä aina vain ylemmäs. Osaisitteko te tehdä korkean tornin? Peikko ja isä voisivat käydä ottamassa mallia tornistanne ja ehkäpä ensi sunnuntaina heidänkin torninsa kohoaa korkeammalle kuin koskaan.

Rakennusmateriaaleina voitte siis käyttää sanomalehteä, teippiä ja kauniita, kannustavia sanoja. Aikaa tornin tekemiseen on maksimissaan 15 minuuttia. Jos olette aiemmin valmiit huutakaa ”hep!”.

Sulje kortti tästä